| Kaarle Sulamaa Lännen ja idän rajalla: Salmin historiaa vuoteen 1944 ◄◄Sivuston alkuun |
| Tekijän esipuhe Käsillä olevan historian kirjoitustyö alkoi maaliskuussa 2010, ja työ oli pääpiirteissään valmis toukokuussa 2011. Erinäisten syiden vuoksi sen julkaiseminen on kuitenkin viivästynyt. Teoksen tarkoituksena oli alusta alkaen tuottaa esitys, joka palvelisi paitsi Salmista aikanaan evakkoon joutuneita myös toisen, kolmannen ja neljännen polven salmilaisia sekä yleensä henkilöitä, joita kyseinen Raja-Karjalan pitäjä kiinnostaa. Jotta työ ei olisi paisunut loppumattoman laajaksi, hallitsevaksi näkökulmaksi valikoitui jo heti alussa rajapitäjänä oleminen. Rajalla en tässä yhteydessä tarkoita pelkästään valtiollista tai hallinnollista rajaa vaan myös kulttuurista ja kielellistä rajaa. Valtiollisessa mielessä Salmi oli rajapitäjänä ensin vuodet 1617 - 1721 ja uudelleen vuodet 1812 - 1917 ja 1917 - 1940. Kulttuurisessa mielessä Salmi erottui vahvasti ortodoksisena kuntana aina talvisotaan saakka; kun naapurikunnat Impilahti ja Suojärvi alkoivat luterilaistua 1800- ja 1900-luvulla, Salmi pysyi lähes täysin (90 %) ortodoksisena aina talvisotaan saakka. Kieleltään Salmi oli Suomen puoleisista pitäjistä ainoa, joka kokonaisuudessaan kuului aunuksenkarjalan eli livvin kielen puhuma-alueeseen. Teoksessa ei käydä lävitse kylä-, suku- eikä talohistoriaa. Sen sijaan työssä keskitytään pitäjän erikoiseen asemaan kahden valtakunnan rajalla sekä siitä aiheutuneisiin kulttuurisiin erikoisilmiöihin ja niihin liittyneisiin ristiriitoihin ja jopa taisteluihin. Näistä mainittakoon erityisesti venäläistämisvuodet 1900-luvun alussa. Lähteinä on käytetty Salmin kunnan asiakirjoja, joita säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa. Näistä keskeisimpiä ovat kuntakokousten ja kunnanvaltuuston pöytäkirjat, jotka valaisevat pitäjän yleistä kehitystä aina talvisotaan asti. Lisäksi työssä on hyödynnetty Salmia ja Raja-Karjalaa käsittelevää kirjallisuutta ja artikkeleita. Työn aikarajaus on tehty siten, että tarkastelu päättyy vuoteen 1944 eli toiseen lähtöön Salmista. Alueen esihistoriasta on työssä melko vähän, sillä Salmi on melko tuntematonta ja tutkimatonta aluetta esihistorialliselta ajalta. Vatjan viidenneksen verokirja vuodelta 1500 on ensimmäinen kirjallinen lähde, joka liittyy Salmiin. Työssä on huomioitu aiemmat esitykset Salmista ja sen historiasta. Salmin ensimmäisen historian kirjoittanut Ingwald Sourander oli Diesen Wood Companyn palveluksessa ollut insinööri, jota kiinnosti rajaseudun historia. Impilahden ensimmäinen pitäjähistoria syntyi hänen aloitteestaan. Impilahden lisäksi hän oli kiinnostunut Salmista, ja hänen teoksensa ”Salmin pitäjän vaiheita ja piirteitä Laatokan-Karjalan historiasta” ilmestyi vuonna 1937. Anni Viljannon teos ”Salmi” ilmestyi ensimmäisen kerran 1952 ja uudelleen Salmi-Säätiön julkaisemana näköispainoksena 1991. Teos oli perusidealtaan samanlainen kuin naapurikunnan Impilahden vastaava teos ”Impilahti-kirja”, joka ilmestyi paria vuotta aiemmin eli vuonna 1950. Kyseessä oli muistojulkaisu, jollaista kaivattiin kotiseutunsa menettäneiden keskuudessa. Tämän jälkeen kului vuosikymmeniä, ilman että Salmista kirjoitettiin juuri muuta kuin muutamia artikkeleita Nuori Karjala –lehteen. Vasta 1980-luvun lopulla saatiin aikaan seuraava yleisteos: Salmilaisten keskuudesta kerättyjen valokuvien ja niihin liittyneiden lyhyiden kyläkuvausten pohjalta syntyi teos ”Meijän Salmi kuvina” (1989). Salmi-Seuran julkaisemassa teoksessa käytiin lävitse pitäjää kylä kylältä. Mantsinsaarelaiset puolestaan saivat kotisaarestaan aikaan ansiokkaan ja monipuolisen teoksen nimeltään ”Laatokan Mantsi – härkäuhrin saari”, joka julkaistiin vuonna 1997. Sitä kuten aikaisemmin mainittujakin on hyödynnetty tässä teoksessa. Hallitsevana näkökulmana käsillä olevassa työssä on siis rajapitäjänä olo, mihin liittyvät kieli, kulttuuri ja uskonto sekä alueen hallinnasta käydyt fyysiset ja henkiset sodat. Koska karjalan kieli on saanut virallisesti (vuonna 2009) vähemmistökielen aseman Suomessa ja koska sen aunuksenkarjalaiselle kielimuodolle eli livville on luotu kirjakieli, tähän työhön otetut kielennäytteet on osin yhdenmukaistettu. Tutkijan kannalta Salmi on innostava ja kiinnostava. Kyseessä on eräs Suomen kaikkein omaleimaisimpia pitäjiä. Vaikka Salmi alkoi 1900-luvulla muistuttaa monessa suhteessa muuta Suomea, vanha aunukselaispohjainen kieli ja kulttuuri elivät siellä vahvoina aina talvisotaan asti. Asiaan kiinnitettiin huomiota jo 1930-luvulla, jolloin mm. eräässä aikakauslehdessä todettiin Raja-Karjalan pitäjistä, että parhaiten vanha kulttuuri ja kieli olivat säilyneet livvinkielisessä Salmissa sekä varsinaiskarjalan kielialueeseen pääosin kuuluneessa Suistamon pitäjässä. Kuten työstä ilmenee, Salmin historiasta aukeaa runsaasti mielenkiintoisia tutkimusaiheita ja edelleen niiden ala-aiheita, joita kaikkia ei voi eikä edes kannata yrittää mahduttaa yhteen kirjaan; Salmin historia on hyvin rikas erilaisista rönsyistä ja sellaisista piirteistä, jotka poikkeavat muun Suomen historiasta ja joita voisi ja tulisi tutkia vielä paljon lisääkin. Lopuksi haluan esittää kiitokset Kansallisarkistolle, Mikkelin maakunta-arkistolle, Eduskunnan kirjastolle, Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjastolle, Helsingin yliopiston kirjastolle, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kirjastolle, SKS:n kuva-arkistolle ja kansanrunousarkistolle, Rajamuseolle sekä lukuisille yksittäisille henkilöille, jotka ovat eri tavoin auttaneet kirjan valmistumista. Helsingissä 29.4.2013 Kaarle Sulamaa |
Sisällysluettelo: Esihistoriasta historialliseen aikaan Salmi osana Karjalaa Kallioperä ja maaperä Salmin luonto Laatokka – Karjalan meri Pitäjän nimi, sijainti ja rajat Salmin varhaisia väestötietoja Vuoden 1617 Stolbovan rauha ja raja Salmin asutushistoria: monet kerrostumat |
Kansanluonne, kansanperinne ja kieli Kansanluonne Praasniekkaperinne Kansanrunous ja legendaperinne Kieli |
| Kylät, perheet ja lahjoitusmaalaitos Salmin kylät Pitäjän ydinkolmikko: Kirkkojoki, Tulema ja Miinala Lahjoitusmaalaitos Usko tsaarin suojelukseen Kreikkalaiskatolinen kirkko ja seurakunnat Salmissa Kristinuskon tulo Karjalaan Taistelu uskonnosta Ruotsin suurvalta-aikana Salmin seurakunnat ja kirkot Luostarit Kotien uskonnollinen elämä Luterilainen kirkko ja seurakunta Salmissa Kansanuskomukset ja taikausko Elinkeinoelämä Lahjoitusmaajärjestelmän purkaminen ja isojako Maanviljelyn kehittäminen Metsän merkitys Teollisuus saapuu Salmiin Puutavarakauppa Veljekset Hosainoff salmilaisten työllistäjänä Sahateollisuuden kehityksestä Sortovuodet ja Raja-Karjalan venäläistäminen Venäläistämistyön alku ja yleinen kehitys Taistelu kouluista Karelskija Izvestija –lehti Nuorisoseurat ja martat Jumalanpalvelusten kieli Salmi salmilaisten ja muiden silmin: Suomea vai Venäjää? Salmin kunnallisen itsehallinnon alkuvaiheet Kansakoululaitoksen yleiset kehitysvaiheet Terveyden- ja sairaanhoidosta ennen itsenäisyyden aikaa Itsenäistymiskehitys ja Salmin muuttuminen valtiolliseksi rajapitäjäksi Kansalaisyhteiskunnan synty Rauhaton ja levottomuutta herättänyt vuosi 1917 Vuoden 1918 sota ja heimosodat Vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt Suojeluskunta Lotta Svärd Salmin rajavartiosto Salmi Suomen itsenäistyttyä ja seudun kulttuurinen lähentäminen muuhun Suomeen Manssilan nuorisoseura Rajakivi ry Kaksi itsenäisyyden vuosikymmentä Sähköä Salmiin Kunnanvaltuusto ja kunnallislautakunta 1920-luvun taloudelliset huolet Terveydenhoito itsenäisyyden aikana Raittius- ja siveellisyystyö sekä järjestyksenpito Salmin viranomaishallinto ja virkamiehet Koulutus 1920- ja 1930-luvulla Kansakoulu Salmin Yhteiskoulu – Salmin Keskikoulu Kirjastot Muut oppilaitokset Hyrsylän mutkan kysymys Liikenneyhteydet Kunnan talouden kriisi ja työttömyyden hoito Puolueiden kannatus Salmissa Kohtalokkaat vuodet 1939 - 1944 Syksy 1939 Talvisota 1939 - 1940 Siviilivangit Välirauhan aika Jatkosota 1941 - 1944 Maanomistusolojen uudelleen järjestäminen Maatalouden kohentaminen takaisin vallatussa Karjalassa Toimintaa takaisin vallatussa Salmissa Lähtö Salmista 1944 Lopuksi LÄHTEET LIITE: Salmilaiset ja livvi tä |