Lunkulansaari Salmi

Huippukeksintö - turbiinimylly Lunkulansaaressa n. 1900

Myllyn pohjakerros on neliskulmainen, hirsistä salvettu, miehen korkuinen.
Toinen kerros on kahdeksankulmainen. Sen päällä on ympyrän muotoiset rautakiskot, joiden varassa koko kolmas kerros kattoineen pyörii. Kääntyviä ison oven kokoisia siivekkeitä on 16. Niitä säädettiin tuulen voimakkuuden mukaan. Kolmas kerros voitiin yöksi sulkea ja milloin myllyä ei käytetty.

Pyörivän osan keskeltä ulottui alakertaan pystyakseli. Se oli tuettu pohjalla olevaan isoon kiveen ja siitä on tarvittavia ulosottoja pärehöylälle ja jauhinkiville. Hammaspyörät oli tehty puusta. Tekijä Andrei Jevdokimov Uljanoff.

Laatokka 25.6.1892

Ikiliikkujan keksijä Salmissa.

Lunkulassa asuwa lampuotilainen Nikolai Jewdokimow sanoo jo kymmenen päiwää koonneensa konetta, joka ei koskaan pysähdy käynnistään pysäyttämättä, mutta wasta syksyllä walmistuu se Helsinkiin wietäwäksi, arwattawasti patentin saantia warten Mies on niin warma keksinnöstään, että rohkiaa tarjota wetoon koko omaisuutensa ja ylikin sekä kummastelee ihmisten tyhmyyttä, kun eiwät ole ennen häntä woineet tuota walmistaa. Siitä pitäisi tulla 3-kyynäräinen kone kullekin siwulleen ja sisältää kaikkiaan kolmatta sataa eri jäsentä. – Onnistumisesta ei ole epäilemistä sillä, jo 18 wuotta sitte sekä jälestäkin päin owat mustalaiset y. m. ennustajat hänelle powanneet äärettömiä rahatuloja ja mainetta. (Kari Terho)

Talollinen Nikolai Jevdokimov *4.5.1859 Lunkula
talollinen Andrei Jevdokimov *5.8.1870 Lunkula

Anni Viljanto: SALMI Salmin pitäjän muistojulkaisu, Salmi-Säätiö 1952

s. 45. "Aikaisemmin oli Salmissa useita tuulimyllyjä. Uudenaikaisemmista tuulimyllyistä on mainittava metsänhoitaja Rosellin mylly Kaidassa ja maanviljelijä N. Uljanovin sekä Art. Mensosen myllyt Lunkulansaarella."

s. 46-47 "Salmissa oli myös eteviä räätäleitä, suutareita ja seppiä, olipa myös pyssy- ja pumppumestareitakin. Lunkulansaarella oli mm. maanviljelijä A. Uljanov, joka valmisti harmonikkoja ja edellisen veli N. Uljanov oli saanut useampia patentteja keksimistään koneista. Viimeksimainitun saavutuksia on pidettävä erittäin arvokkaina sentähden, että ne olivat osianomaisen omiin kokeiluihin ja havaintoihin perustuvia, sillä Uljanov oli luku- ja kirjoitustaidoton mies."

Anni Viljanto oli opettajana Lunkulansaaressa.

Nikolai Uljanoffin patentit:
1515 ►   Hevoskierron automaattiohjaus
5120 ►   Myllynkivien terotuskone
5347 ►   Rautatievaunujen kytky
6808 ►   Uponneiden laivojen nostomenetelmä

Vihannin turbiinimylly ►

Hiivan tsasouna

Hiivan tsasouna saaren eteläpäässä
SA-kuva

Lunkulan tsasouna saaren pohjoispäässä -kt (=Kari Terho)

Lunkulansaaren praasniekkaa eli Bokinpäivää vietettiin 4.7. Bokinpäivä oli kehittynyt varhaisesta bokin uhrikultista lampaanhoidon menestykseksi. Kristilliseksi praasniekaksi kehittyessään bokinpäivä yhdistettin Spuassaan, Jeesukseen, jota "hyvänä paimenena" pidettiin lampaiden suojelijana. Kun lunkulalaiset rakensivat talkootyönä kylään ensimmäisen tsasounan 1820-luvulla kieltäytyi venäläissyntyinen papisto vihkimästä rukoushuonetta Spuassan mukaan - Oletettavasti juuri pakanallisena pidetyn bokiniskennän vuoksi - jolloin kansa suoritti omatoimisesti pyhäkön vihkimisen. (Kilpeläinen 518)

Lunkulalaiset eivät halunneet Lunkulan kyläpraasniekkaa ankarasääntöisen spuasanpyhän aikana 6.8. vietettäväksi (paasto). Lisäksi se oli lähellä Bokin päivää. Kansan ja pappien välille syntyi ankaria riitoja, Lunkula jäi kirkon palvelusten ulkopuolelle vuosikymmeniksi. (Sauhke) Vietettiin molempia juhlia.

Spuasanpäivää vietetään elokuun 6 päivänä. Se on omistettu Herramme Jeesuksen Kristuksen Taaborin vuorella tapahtuneen kirkastamisen muistoksi.

7.7.1909 kyläkokous päätti pitkän neuvottelun lopputuloksena luopua bokinpäivän vietosta, papisto voitti melkein sadan vuoden ajan kestäneen kiistan.

Karjalaissyntyisten pappien tulo v. 1917 jälkeen Salmin seurakunnan virkoihin muodostui Lunkulan kylälle käännekohdaksi. Heidän tarkoituksenaan oli palauttaa Lunkulan kylä kirkolliseen vaikutuspiiriin ja palauttaa kyläläiset jälleen kirkon toiminnalle myötämielisiksi. He alkoivat ilman ennakkoluuloja suorittaa jumalanpalveluksia Lunkulan pyhätössä tavallisina pyhäpäivinä ja arvokkaimpina praasniekkapäivinä. Spuasanpäivänä he suorittivat juhlavimmista juhlavimman juhlajumalanpalveluksen ja herättivät näin eloon praasniekan kirkollisen merkityksen. Praasniekka syntyi kuin uudelleen, ja se kehittyi parhaimmillaan keskisuureksi kyläpraasniekaksi.
Spuasanpäivän hidas kehittyminen kyläpraasniekaksi oli varoittava esimerkki papeille. Ellei kansa ollut mukana valitsemassa ja nimeämässä kotikylänsä praasniekkaa, ei se pappien yksipuolisella toiminnallakaan onnistunut. (Sauhke)