http://www.porstuakirjastot.fi/files/74/sten_rosell.htm   (FORSTMESTARI STEN ROSELLIN TOIMINTA JALASJÄRVELLÄ)

Keskiviikkona 30 p. lokakuuta 1907 klo 6 i.p.

Interpellatsiooni (välikysymys) eräiden lampuotilahjoituksia y. m.Salmin,
Korpiselän ja Soanlahden lahjoitusmailla koskevien seikkojen johdosta.

Esitettiin ulkopuolella päiväjärjestystä oleva ed. Martikaisen
tekemä välikysymys ylläolevasta asiasta johon vastaukseksi lausui
Senaattori Ignatius: Vastaukseksi ed. Martikaisen interpellat-
siooniin pyydän saada lukea seuraavaa:

Vaikkakin Korpiselän, Soanlahden ja .Salmin lahjoitusmaiden
hallinto on kuulunut valtiovaraintoimituskunnalle, joka myöskin
on käsitellyt lampuotioikeuksien siirtoa koskevat asiat, ja välikysy-
mys siis ei suoranaisesti kohdistu minuun hallituksen jäsenenä, tah-
don kuitenkin, mikäli niukka aika sen sallii, siihen vastata.
Interpellatsiooni koskee nim. myös vanhempia oloja, joihin ny-
kyisellä hallituksella ei ole ollut mitään osaa, mutta jotka käyvät
pääasiallisesti selville perinnöksi ostoa koskevista kirjoista ja muista
asiakirjoista, jotka ovat jätetyt kamaritoimituskunnalle ja siellä
säilytetään.
Korpiselän, Soanlahden ja Salmen rälssilahjoitusmaat ostettiin
Aunuksen vuorilaitoksen hallitukselta 20 p:nä maaliskuuta 1873.
Hinta oli 400,000 ruplaa. Ennenkuin tilat voitiin valtiopäiväpää-
töksen mukaan täydellä omistusoikeudella lampuodeille jättää, oli
isojako ja verollepano niillä toimitettava. Riitaisuuksien ja pitkäl-
listen oikeudenkäyntien takia päättyivät isojaot vasta vuosina 1889
ja 1896 sekä verollepanot 1892 ja 1899.
Elokuun 15 p:nä 1900 päätti senaatti sitten, että perintökiriat
olivat lampuodeille annettavat paitsi sellaisessa tapauksessa, jossa
lampuotioikeus oli riidanalainen. Tämän johdosta annettiin Korpi-
selän asukkaille, niiden joukossa 7 kappaletta Osakeyhtiölle N. S.
Arppen perilliset, 6 eräälle maakauppiaalle ja 2 piirilääkäri Hennan
Bäckmanille ja hänen kuoltuaan vielä 2 hänen oikeutensa omistajille,
siis kaikkiaan 17 perintökirjaa muille kuin lampuodeille. Soanlah-
den lampuotitiluksille annettiin kaikkiaan 154 perintökirjaa, niistä
8 Värtsilän osakeyhtiölle, 2 kauppias Kaarle Nissinille ja yksi kruu-
nunnimismies Kaarle Bäcklundille. Tämän vuoden alussa on an-
nettu perintökirja 899 tilukselle Salmin pitäjässä, niistä 6 eräälle
Sortavalassa asuvalle kauppiaalle. Jälestäpäin on vielä 30 perintö-
kirjaa annettu asianomaisille lampuodeille. 91 tilukselle, jotka
oston kautta ovat joutuneet metsänomistajille ja sahayhtiöiUe ia
joiden lampuotioikeus on riidanalainen, ei perintökirjoja ole annettu.
Kaikki nyt mainitut perinnöksiostot eivät ole, jollei perintökirjain
lunastusta lukuunoteta, tuottaneet lampuodeille mitään kustannuk-
sia. Kruunu myytti nim. lampuodeille yhteisesti eroitetusta metsä-
maasta niin paljon sahapuita, että lahjoitusmaiden koko ostohinta
sillä voitiin suorittaa ja siitä vielä jäi 159,799 m^ 74 P:*ä jaettavaksi
lampuotein kesken. Korpiselän, Soanlahden ja Salmin lahjoitus-
maiden asukkaat ovat siis, vastoin Viipurin läänin muiden lahjoitus-
maiden asukkaita, nauttineet sitä harvinaista etua, että ovat saaneet
tilansa ilmaiseksi. Heidän väitetty hädänalainen tilansa ei siis aina-
kaan ole saanut alkuansa tilojen perinnöksiostosta.

Sinä pitkänä aikana, joka kului ennenkuin perintökirjat annel-
tiin, olivat lampuodit siinä asemassa, että he olivat sanaan tilan sekä
vuokraajia että tulevia omistajia. Tämä välitila on suuressa määrin
ollut syynä siihen valitettavaan hämmennykseen ja oikeudelliseen
epävakaisuuteen, joka varsinkin viime vuosina, jolloin lahjoitustilat
ovat joutuneet metsäkeinottelun esineeksi, 011 vallinnut. Maakaaren
6 luvun 6 §, joka silloin oli voimassa, sääsi: »Lampuodin ei ole lupa
irtisanoa maata kesken vuokrakautta, ellei hän hanki toista asukasta,
johon maanomistaja kohtuuden mukaan voipi tyytyä.» Ilmeisesti
tämän lainkohdan nojalla on Viipurin läänin kuvernööri, jonka se-
naatti, sen jälkeen kuin puheena olevat lahjoitusmaat olivat tulleet
valtion omiksi, oli määrännyt niiden ylihoitajaksi, ottanut harkitak-
seen lampuotioikeuksien siirtoa ja siinä hyväksynyt yhtiötkin tilojen
uusiksi vuokramiehiksi. Senaatti on kyllä useampia kertoja ryh-
tynyt sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat olleet hallituksen vallassa
estääkseen niitä valitettavia metsäkeinotteluja, joiden uhriksi ym-
märtämätön kansa näillä seuduin on joutunut. Esimerkkinä saan
mainita, että senaatti valtio var aintoimituskunnan kirjeessä maalis-

kuun 21 päivänä 1893 käski Viipurin läänin kuvernöörin huomautta-
maan lampuoteja siitä, etteivät he saisi myydä tai luvatta vuokrata
toisille lampuotitiloihin kuuluvaa maata, ja käskettiin kuvernöörin
samalla kuulutusten kautta saattamaan yleisön tietoon se oikeudelli-
nen epävarmuus, joka seurasi lampuotitilusten siirtoa, ostajalla kun
ei ollut ehdotonta oikeutta perintökirjan saantiin. Kirjeissä helmi-
kuun 18 päivältä 1896 ja maaliskuun 30 päivältä 1898 muistutti
senaatti edelleen kuvernööriä tästä. Että siitä huolimatta erinäi-
sissä tapauksissa lampuotioikeus on kuvernöörin suostumuksella
siirretty lampuotitilojen ostajille, on kyllä valitettavaa. Mutta tuo-
mioistuinten korkeimmassa oikeusasteessa annetuilla päätöksillä on
lausuttu käsitys, että se, jonka kuvernööri on lampuodiksi hyväksy-
nyt, on pidettävä tilan oikeana haltijana. Tuo tuomioistuinten
kanta on sitova perintökirjoja annettaessa, eikä perintökirjaa siis
voida kieltää siltä, joka näyttää olevansa asianomaisesti lampuodiksi
hyväksytty, jos nimittäin asia muutenkin on riidaton taikka synty-
nyt riita lainvoiman saaneella päätöksellä ratkaistu. Sivumennen
tahdon tässä mainita, että ainoa yhtiölle annettu perintökirja tämän
senaatin aikana on annettu talolle n:o 2 vSoanlahden pitäjän Havu vaa-
ran kylässä, ja se annettiin sitten kun senaatin oikeusosasto tuomiolla
marraskuun n päivältä 1906 oli tuominnut asukasoikeuden siihen
Värtsilän Osakeyhtiölle. Salmissa on, kuten sanottu, noin sata tilaa,
joita mainitut ostajat vaativat omikseen. Niille ei ole kuitenkaan
perintökirjoja annettu, koska ne ovat riidanalaiset.
Se verrattain alhainen sivistyskanta, jolla Salmin kihlakunnan
väestö on, on, kuten nyt esittämästäni käy selville, pakoittanut halli-
tusta ryhtymään jossakin määrin lampuotien holhoojaksi. Tätä
holhoustilaa ei luonnollisesti kuitenkaan ole voitu ulottaa pitemmälle
kuin laki sallii.
Vielä voin mainita, että senaatti viime kesäkuun 5 päivänä asetti
komissioonin tutkimaan maanviljelysoloissa esiintyviä epäkohtia
Viipurin läänissä ja antamaan lausuntoa ja ehdotusta siitä, mihin
toimenpiteisiin näiden epäkohtien poistamiseksi olisi ryhdyttävä.
Tätä komissiooni, jonka puheenjohtaja ja jäsenet ovat paikallisia
oloja tuntevia miehiä, ei ole vielä loppuun saattanut tehtäväänsä.
Koska valtiopäivät eivät asettaneet mitään rajoituksia lampuo-
tien oikeudelliselle asemalle sinä väliaikana, joka kesti, kunnes periri-
tökirjat heille annettaisiin, niin hallituksen toimintaa rajoitti yleinen
laki. Ettei silloisen hallituksen puolelta taasen tehty esitystä valtio-
päiville tässä kohden, riippunee siitä, että ne epäkohdat, jotka kei-
nottelut ovat aikaansaaneet, ovat syntyneet nyt vuosikymmeniä
näiden lahjoitusmaiden oston jälkeen, jota paitsi määräykset itse
ostokikoissakin olisivat mahdollisesti ehkäisseet toimenpiteitä tässä
suhteessa.

Keskustelu*-

Istunto 30 p. lokakuuta 1907.
Ed. Martikainen: Kuten odotettavaa oli, on hallituksen vas-
taus välikysymykseen ollut varsin epätyydyttävä. Vastauksessaan
hallitus on mielestäni antanut vaan lisää puolustusta väitteilleni,
että juuri hallituksen leväperäisyys on ollut aiheena siihen, että olot
lahjoitusmailla ovat kehittyneet sellaisiksi ja niin onnettomiksi, kuin
ne nyt tällä kertaa ovat. Toiseksi kieltäytyi hallitus vastauksessaan
tyydyttävällä tavalla ratkaisemasta kysymystä perintökin äin jaosta
sekä niillä seuduin, missä perintökirjoja ei vielä ole jaettu, että var-
sinkin siellä, niissä ne ovat jaetut.
Mitä ensinnä hallituksen leväperäisyyteeu tulee lahjoitusmaitten
ylimpänä hoitajana ja valtiopäiväpäätösten toteuttajana, on tosin
esimerkkejä siitä, että hallituksella on ollut pisarainen hyvää tahtoa
näitten asiain eduksi toimiakseen, niinkuin käsissäni olevista asia-
papereista tahdon osoittaa. Kädessäni on senaatin lähettämä kierto-
kirje Viipurin läänin kuvernöörille 21 päivältä maaliskuuta 1803.
Tämä kirjelmä, joka on neuvoksi lahjoitusmaitten hoidosta kuver-
nöörille lähetetty, on loppuosassaan seuraava: »Ja tulee herra Kuver-
nöörin asianomaisten lahjoitusmaitten hoitajan kautta muistuttaa
lampuodeille, että näillä ei ole ennen verokirjain saamista oikeutta
myydä ja ilman lupaa vuokrata lampuotitilaan kuuluvaa maata ja
sen ohessa uuden kuulutuksen kautta kiinnittää yleisön huomiota
siihen epävarmuuteen, joka on olemassa lampuotitilan suurempien
tai pienempien osien siirtosopimuksissa, koska näitten tilojen nykyi-
set haltijat eivät ehdottomasti ole oikeutettuja saamaan verokirjaa
tiloihin, jotka valtiovaraintoimituskunta Keisarillisen Senaatin pää-
töksen mukaan täten saa herra Kuvernöörin tietoon ja noudatetta-
vaksi antaa.»
Tämän lisäksi on vieläkin selvempi kirjelmä lähetetty 18 päivän?.
helmikuuta 1896 Viipurin läänin kuvernöörille: -^Sittenkuin Herra
Kuvernööri kirjeellä 4 p. viime tammikuuta on jättänyt vaaditun
selityksen niistä syistä, joiden nojalla Saksan alamainen, pakariines-
tari A. W. Handmann, joka alamaisesti on pyytänyt vaimoineen ja
alaikäisine tyttärineen tulla Hänen Majestettinsa alamaiseksi vSuo-
messa otetuksi, on otettu lampuodiksi edesmenneen lampuodin Josef
Antinpoika Vesterisen hallitsemalle lampuotitilalle n:o 5 kooltaan
5/76 manttaalia Raivolan kylässä Kivennavan pitäjää, on Keisarilli-
nen Senaati asiasta tänään tapahtuneessa esityksessä vedoten Senaa-
tin kirjeessä finanssitoimituskunnalta Herra Kuvernöörille 21 p:ltä
maaliskuuta v. 1893 antamaan ohjeeseen asiassa lisäksi tahtonut
muistuttaa Herra Kuvernööriä, että lampuodeilla lunastetuilla lah-
joitusmailla ennen kuin perintökirjat ovat jaetut, ei ole oikeutta
myydä tai ilman lupaa vuokralle antaa lampuotitiloille kuuluvata
maata sekä tehdä sopimuksia metsän tahi muun tilaan kuuluvan
nautinnon myymisestä; sekä että jos lampuodin vaihtaminen yhdestä
tai toisesta laillisesta syystä käy tarpeelliseksi, Herra Kuvernöörin
asiana on etupäässä sellaiseksi ottaa lahjoitustilojen lunastamistilai-
simdessa lampuotitiloilla, lampuodeiksi kirjoitettujen lampuotien
laillisia perillisiä, jos he ovat halukkaita ottamaan vastaan lampuo-
titilat, ja laillista estettä heidän hyväksymistään vastaan muuten
ei löydy, sekä ainoastaan päinvastaisessa tapauksessa sellaisia hen-
kilöitä, jotka eivät ole sukulaisuussuhteissa alkuperäisille lampuo-
deille, koska toisellainen menettelytapa lampuotioikeuteen nähden
on ristiriidassa lahjoitusmaiden lunastamisen tarkoituksen kanssa.
Tämän sekä että Herra Kuvernöörin asiana on vuosittain ennen
Helmikuun loppua valtiovaraintoimituskimtaan lähettää täydellinen
luettelo edellisenä vuonna tapahtuneista muutoksista lahjoittismait-
ten alle kuuluvien lampuotitilojen asukasoikeudessa, sisältäen m. m.
mistä syystä lampuodin vaihto on tapahtunut sekä missä sukulaisuus-
suhteessa uudet lampuodit ovat entisiin osakkaisiin, saa toimitus-
kunta, Keisarillisen Senaatin päätöksestä, herra Kuvernöörin tiedoksi
ja noudatettavaksi antaa.
H. Molander.
Alex. Lundqvist.»

Vuonna 1898 on senaatti niinikään muistuttanut kuvernööriä
seuraavalla kirjeellä:

»Herra Kuvernöörin tekemiä luetteloita lampuotitiloista
valtion lunastamilla, vielä ei perinnöksi myydyillä lahjoitus-
mailla läpikäytäessä on valtiovaraintoimituskunta havainnut,
että erinäisiä henkilöitä, joitten ei voida otaksua olevan lampuoti-
tilojen alkuperäisten haltijain perillisiä samoin kuin myös toimini-
miä on merkitty lampuotitilojen haltijoiksi, joista käy esille, että
lampuotioikeudet ovat olleet kaupanalaisina. Koska mainitunlais-
ten siirtojen hyväksymisen kautta säätyjen tarkoitus lahjoitusmait-
ten lunastamisella tulee tyhjäksi tehtyiksi sekä koska yllämainitut
siirrot ovat tehdyt ristiriidassa Keisarillisen Senaatin erinäisiä kertoja
ja viimein kirjeissä valtiovaraintoimituskunnalta 21 päivältä maalis-
kuuta 1893 ja 18 päivältä helmikuuta 1896 herra Kuvernöörille anta-
man määräyksen mukaan, että lampuodeilla, ennen kuin perintökir-
jat ovat annetut, ei ole oikeutta myydä tai ilman lupaa vuokralle
antaa lampuotitiloille kuuluvaa maata, on toimituskunta tahtonut
kiinnittää herra Kuvernöörin huomiota niihin vaaroihin, jotka ovat
seurauksena siitä, että perintökirjoja ei anneta sellaisille henkilöille,
jotka ovat lampuodeiksi merkityt ja nämä tällaisessa tapauksessa
ryhtyvät oikeudenkäyntiin valtiota vastaan.
A. Charpentier.
Alex. Lundqvist.»

Mutta kuten aina porvareillamme on tällaisiinkin asioihin hyvää
tahtoa, jää se kuitenkin siihen tahtoon ja harvoin tulee täytetyksi,
niin näissäkin asioissa. — Minä unohdin vielä esittämättä kuvernöö-
rin kuulutukset. Ne kuuluvat seuraavasti:

»Suomen Keisarillisen Senaatin antaman käskyn mukaan saan
täten ilmoittaa, ettei lampuodin tilojen luovutuksiin myönnetä, ellei-
vät vastaanottajat ole likimpiä perillisiä, niinkuin pojat, vävyt ja
veljet tahi sukulaiset, joilla on jotain perintöoikeutta, jonka tähden
typövieraat älkööt vaivatko minua tai läänin hallitusta, sillä heidän
hakemukset hyljätään muitta mutkitta. Muuten saan varoittaa
kaikkia lampuoteja metsäpalstojen kaupasta ja kaikesta muusta
metsäkaupasta, sillä heillä ei ole minkäänlaista oikeutta semmoisiin
kauppoihin, joihin kavalat kujekeinottelijat heitä houkuttelevat ja
viekoittelevat petollisessa tarkoituksessa, sillä yksinkertainen lam-
puoti ei tajuile, mitä omaisuutta hänellä on metsässä vastaisuudessa.
Vieläkin voipi lampuodille, joka tästä varoituksesta huolimatta an-
tautuu luvattomiin metsäkauppoihin, seurata se ikävä kohtalo, että
hänet häädetään lampuodin tilastaan eikä saa perintökirjaa.
Viipiirin Lääninkonttorissa 23 p. maaliskuuta 1896.
A. Gripenberg.
Gust. Wm. Fagerlund.»

»Kuulutus.
Koska Keisarillinen Suomen Senaatti useiden viimeisinä aikoina
tekemien alamaisten valitusten johdosta antamistani päätöksistä
lampuodin tilojen luovuttamisasioissa on huomioon ottanut, että
lahjoitusmaiden lampuodit ovat usein antamistani kielloista huoli-
matta harjoittaneet kauppaa lampuodin tiloillaan sekä luovuttaneet
niin hyvin koko tilat kuin tilanosia halullisille ostajille; mutta koska
ei lampuodeilla ole semmoisiin kauppoihin minkäänlaista oikeuta,
kun tilat lampuotitiloina eivät ole heidän eivätkä lampuodit vielä ole
perintökirjoja saaneet, niin saan täten ilmoittaa:
1) ettei luovutuksia muille kuin rintaperillisille tästä lähtien
myönnetä;
2) ettei lampuodin tiloja saada jakaa muuten kuin perheiden ja
veljesten kesken, sekä että vähin tilanosa saa olla 1/8 arvioruplan
veroisena;
3) ettei kellään lampuodilla ole oikeutta luovuttamaan tilanosaa
yhdelle lapselle toisten lasten vahingoksi, sekä naimattomilla ja ti-
lalla elävillä tyttärillä on sama oikeus tilan hallintoon kuin pojilla;
4) että vanhempien, jotka tahtovat luovuttaa lampuodin tilansa
lapsilleen, tulee luotettavasti toteen näyttää, että heidän, joko van-
huuden ja kivuloisuuden tähden tahi muusta pakottavasta laillisesta
syystä, on pakko luovuttamiseen;
5) ettei vieraiden hakemuksia lampuodin tilojen luovutusten
hyväksymisestä ensinkään tule käsiteltäväksi;
6) ettei kuolleen lampuodin leskellä ja perillisellä ole mitään
oikeutta lampuodin tilansa luovuttamiseen;
7) että kuolleen lampuodin perillisten tulee oman turvallisuu-
tensa tähden täällä ilmoittaa isänsä kuolemasta ja hakea hallinto-
oikeutta hänen jättämään lampuodin tilaan;»
8 kohta koskee muita pienempiä huomautuksia.
Kun näin ollen paperit monta eri kertaa ovat toteennäytettä-
västi kuvernöörin käsien kautta lähteneet liikkeelle, niin totta kai
kuvernööri on silloin tiennyt asian juoksun ja tärkeyden, samoin
myös senaatti lienee selvillä näistä asioista. Mutta kuitenkin sa-
moihin aikoihin, jolloin nämä julistukset julkiluettiin kirkoissa ja
julkinaulattiin jo sanotuilla seuduilla ja Salmissa, tapahtui kuitenkin
joukottain mainitunlaisia metsänostoja, joita oli kovasti kielletty
tekemästä. Nämät metsänostajat eivät kumminkaan konsanaan
ole näillä tiloilla käyneet. Jos muutamilla tiloilla olisivatkin käy-
neet, niiu he eivät kuitenkaan ole useampia tilojansa edes nähneet.
Hallituksen toimesta ovat ne kuitenkin hyväksytyt lampuodeiksi,
joista pöytäkirjoissani löytyy erityinen luettelo. Minulla on täällä
esim. eräs asiapaperi — se on tosin ruotsinkielinen, enkä sen vuoksi
sitä ymmärrä ja sitä vähemmän sitä ymmärsivät kai Salmin lampuo-
dit, joille nämä paperit olivat toimitetut, joten ne jäivät oman on-
nensa nojaan selityksiä vaille, — kuvernööri Gripenbergin 31 päi-
vältä lokakuuta 1898 tekemä päätös. Pyydän, että eduskunnan
notario lukisi sen. (Notario lukee):

»Guvernörens of ver Viborgs län utslag i nedan närmare om för-
mälda ärende. Gifvet i Viborg å Landskontoret, den 31 Oktober
1898.
så finner jag skäligt till ansökningen bifalla och härmed antaga Kom-
merserådet Carl Borenius till landbo å en tolftedel (il 12) af frälse-
donations hemmanet N:o 14 i Peltois by och Salmis socken, utgörande
denna tolftedel 3/16 arviorubels skatt, med rättighet för Carl Borenius
att å detta landboskap i sinom tid erhålla behörigt skattebref derest
han ordentligen fullgör sina landboskyldigheter och behörigen afbör-
darsig sina frälseräntor samt of riga utskylder och onera.
Ort och tid förutskrifna.

A. Gripenberg.
Gust. W:m Fagerlund».

itinä en ole tämän asiapaperin sisälläpidosta päässyt täysin vielä
selville, mutta sen verran kuitenkin tiedän, että se on yksi niitä ku-
vernöörin päätöksiä, joita on hyvin paljo Salmin tiloihin nähden
vahvistettu ja tilat siten tukkikeinottelijain käsiin joutunut Täl-
laista menettelyä on pitkin matkaa harjoitettu; senaatti ja kuvet-
nöörinvirasto on antanut julkisia lausuntoja ja sen jälkeen hyväk-
synyt samoja syrjäisiä henkilöitä haltijoiksi, joita kuvernööri mainit-
see julkaisussaan »typö vieraiksi.» Näitä samanluontoisia lausuntoja
ja papereita voisi lukea pitemmänkin sarjan, mutta kuluttamatta
siihen enempää eduskunnan aikaa tahdon siirtyä toiseen asiaan.
Yoitanee väittää, ettei hallitur ole tiennyt kaikista niistä huijauk-
sista, joita on liittynyt lampuotioikeuksien siirtoon metsäkeinutte-
luina. Kuitenkin jo lukemani senaatin ja kuvernöörin kirjelmät
ja kuulutukset todistavat, että asianomaisella taholla niistä on hy-
vinkin selvästi tietty. Suotakoon minun kuitenkin tuoda esiin asian
valaistukseksi hiukan verran yksityiskohtaisiakin tietoja. Olen
tutkinut 68 Salmin pitäjässä sijaitsevaa erinäistä lampuotitilaa, jotka
melkein poikkeuksetta ovat joutuneet tukkihuijareille, siten kuin
välikyselyssä on esitetty.
? Pöytäkirjassa, jonka paikan päällä erään asianajajan ja jäävittö-
mien henkilöiden läsnäollessa olen valmistanut, kuuluu esim. 5 §
seuraavasti:

' »Lampuodit Petter Timofejeff Petjala tai Padatschu, Jegor
Wasiljeff Larikka, Wasilij Jegoroff Larikka, Feodor Wasiljeff
Larikka, Ivan Ivanoff Larikka, Feodor Grigorjeff Patanen tai Pa-
datschu ja Gauril Stepauoff Ivakka, kaikki Tiialan kylästä, esittävät
kruunun sekä kunnan verokuitit, viimeksi vuoden 1907, joiden, sa-
moin kuin muidenkin aikaisempien vuosien verokuittien, sisällöt
sanovat täysin yksinään suorittaneensa ja joiden mukaan: 3/13 ti-
lasta n:o i, haltija konsuli Carl Borenius, asuja Petter Timofejeff
Petjalan eli Padatschun leski Paraskeva; 1/6 osa tilasta n:o 2 vedol-
taan 5/12 arv. rupi. Jegor Wasiljeff ja Wasil Jegoroff Lankan ni-
messä; 5/8 osaa tilasta n:o 2 Feodor Wasiljeff Lankan nimessä; 5/8
osaa tilasta n:o 2 konsuli Carl Boreniusen nimessä, viljelijä Ivan Iva-
noff Larikka; 1/4 osasta tilaa n:o l, 2/3 osaa Feodor Grigorfejf f Grigori
Semenoff Patasen 1. Padatschun lesken Natalian nimessä ja tilasta
n:o 7 2/8 arv. rupi. Gauril Stepanoff Ivakoffin sekä tilaan kuuluva
ulkopalsta eli 1/8 osa arv. rupi. konsuli Carl Boreniusen nimessä, mer-
kittiin; jonka jälkeen asianomaiset kertoivat, että he huonoina ai-
koina, noin 13 vuotta sitten, kun kruunu ei lainkaan näkynyt huo-
lehtivan heidän sangen kipeästä toimeentulostaan, olivat elämisen
ehdon vuoksi olleet pakotetut avunpyynnöillään kääntymään enti-
sen metsänhoitaja S. A. Rosellin puoleen, joka kuten paikkakunnalle
oli levitetty tieto auttaisi lampuoteja heidän hädässään sitä vastaan
että nämä velkansa vakuudeksi luovuttaisivat Rosellille panttioi-
keuden johonkin osaan tilan metsästä siihen saakka, kunnes lampuo-
dit saisivat tiloilleen perintökirjat, jonka jälkeen Rosell olisi oikeu-
tettu ellei muusta niin tuosta pantatusta metsästä velkansa korkoi-
neen perimään; ja olivatkin kertojat eri suuruisissa alempana maini-
uilla erillä tulleet Rosellilta autetuiksi sitä vastaan, että Rosell,
antaen heille tavalliset puotivastakirjat, otö käskenyt niitten nojalla
puodistaan tavaroita ottamaan sekä samalla vakuudekseen takaisin
maksusta itselleen pidättänyt panttioikeuden tilojen ulkometsäpals-
toihin, mutta myös vaatineen kertojien puumerkin erääseen paperiin,
jonka, sitä tarkemmin kertojille selittämättä, oli sanonut sisältävän
Rosellille valtakirjan että Rosell mille minkin ajan kuluessa toimit-
taisi tilat perintöluontoisiksi; etteivät kertojat kukaan todellisuudessa
olleet luvanneet Rosellille »arvioista» niin mitään, vaikka Rosell
sellaistakin oli vaatinut. Kertojat olivat Rosellin kanssa sopineet,
että Rosell pantiksi pidättämiänsä metsäpalstoja vastaan antaisi
heille vastakirjoihin tehtyjen merkintöjen mukaan seuraavat määrät
rahoja, nim.: 350, 500, 500, 450, 150 ja 430 ruplaa, itsekukin erä mai-
nitsemilleni eri henkilöille. Tästä määrästä ovat asianomaiset alem-
pana jäljennetyn luettelon mukaan erikseen saaneet, suurimmaksi
osaksi kauppatavaraa, yhteensä 853 ruplan 80 kopeekan arvosta, josta
summasta kukin erikseen ovat aikanaan osansa korkoineen Rosellille
ja hänen jälkeisilleen tarjonneet, ilman että nämä olisivat tarjottua
vastaanottaneet, mutta sitävastaan on kertojilta pidätetty vuonna
1902 joulukuun i päivänä jaettuja »tasinkorahoja» yhteensä 3,989
markkaa 48 penniä (nämät tasinkorahat ovat metsänmyynnistä jää-
neitä liikarahoja, joita jaettiin lampuodeille) kuten alempana oleva
luettelo lähemmin osoittaa* f]ota lienee tarpeetonta lukea).
«Näytteeksi minkälaiset vastakirjat ent. metsänhoitaja Rosell oli
kertojille jättänyt, pyysi Petter Timofejeijeff Petjala tai Padatschu
hänen kappaleensa kokonaan pöytäkirjaan jäljennettäväksi.» (Se-
kään ei ole tarpeellinen lukea, siinä ilmoitetaan puotitavaraa, jauhoja
suolaa j. n. e. 158 ruplan 34 kopeekan arvosta.)
Nämä mainitut henkilöt, kun heidän tilansa olivat joutuneet
noiden kavalain kujekeinottelijain käsiin, kuten kuvernööri sanoo,
ryhtyivät pahaa aavistaen hankkimaan oikeuksiaan takaisin ja siihen
heillä ei ollut muuta tietä kuin oikeusistuimen kautta. Tässä on
silloisen kruununnimismiehen J. Ollikaisen antama puoltolause oi-
keudenkäyntiä varten siitä, minkälaisen kohtalon alaisina tässä esi-
merkissä mainitsemani viisi tilaa ovat olleet.
Sitten on Salmin silloinen kruununnimismies, siihen vaadittuna,
antanut asiassa seuraavan lausunnon:

«Kruununnimismies Salmin pitäjässä Salmissa. Maaliskuun 20
:pltä 1903 N:o 122.
Viipurin läänin herra Kuvernöörille.
Palauttaen Kuvernöörinvirastoon välipäätöksen kuluvan Maalis-
kuun 7 p:ltä n:o 12,423 asiakirjoineen, saan minulta vaadituksi lau-
sunnoksi nöyrimmästi selittää seuraavaa:

että välittäjäin hallinnossa olevat lampuotitilat ovat aikanaan
joutuneet entiselle Metsänhoitaja J. A. Rosellille, joka taas on puo-
lestaan siirtänyt ne Kauppaneuvos Carl Boreniukselle, jonka jälkeen
tilat ovat Lääninhallituksen määräyksestä kaikissa veroluetteloissa
olleet Kauppaneuvos Boreniusen nimessä, ja on vuonna 1899 ja 1900
maksetut näille tiloille kuuluvat n. s. tasinkorahat silloin läänin Herra
Kuvernöörin Marraskuun 20 päivältä 1899 n:o 14,330 antaman
määräyksen mukaan lähetetty lääninrahastoon Viipurissa säilytettä-
väksi kunnes riitaisuudet asianomaisten välillä päättyisivät. Sittem-
min ovat valittajat jättäneet Keisarilliseen Senaattiin Suomessa yh-
teisen valtakirjan, jossa he anoivat, ei ainoastaan takaisin saada ta-
sinkorahat, vaan myöskin että tilain siirrot peruutettaisiin, ja lienee
tämä asia vielä Keisarillisessa Senaatissa päättymättä. Mitä välit-
täjäin valituskirjani sisältöön tulee, on se, sen mukaan kun usein
näitä asioita kuulusteltuani olen selville saanut, useammassa kohden
totuuden kanssa yhtä pitävä, sillä täytyy otaksua, että vaikkakin
valittajat ovat antaneet metsäpalstansa saamiensa rahojen vakuu-
deksi, niin pitäisi heillä olla oikeus saada takaisin tilansa metsineen,
kun he maksavat velkansa, ja että valittajoiden tiloille kuuluvat,
lääninrahastossa säilytettävät tasinkorahat täysin riittänee näiden
velkojen maksamiseen, sillä välittäjäin velat tehnevät ilman korkoja
933 ruplaa 80 kopeekkaa ja tallennetut tasinkorahat yhteensä noin
9,000 markkaa — on päivän selvää. Tästäkin jo näkyy kuinka luon-
nottomia nämä kaupat ovat, sillä ensinnäkin tileiltä saadut tasinko-
rahat ovat monta vertaa suuremmat kuin velat ja sitten vielä menee
valittajoilta tilat ja metsät. Kun näitä metsän- tahi tilankauppoja
on tehty, on silloin jo ollut tiedossa että näiltä tiloilta otetaan tasinko-
puita ja valittajat saavat niistä tulevat rahat, mutta luontoon me-
nevä asiahan on, etteivät valittajat ole näitä rahojaan myyneet
Kauppaneuvos Borenius on tosin laillisessa järjestyksessä saanut
hallintooikeudeti välittäjäin tiloille, mutta minun ymmärtääkseni
lampuodeilla tarkoitetaan ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka itse
asuvat tilalla ja viljelevät sekä hoitavat sitä, jota kauppaneuvos
Borenius ei ole tehnyt, vaan valittajat ovat yhä edelleen raataneet
tilan hyväksi, kumminkaan saamatta nauttia muuta hyötyä kuin
niukan ja hiellä ansaitun leipänsä, mikä seikka jo puolestaan on suo-
ranaisena vaikuttimena siihen, että kysymyksessä olevat kaupat
olisivat peruutettavat ja valittajat saatavat täysiin oikeuksiinsa.
Nytkin, kuu kaikille muille lampuodeille on katovuoden takia myön-
netty lupa myydä rajoitettu määrä puita hallitsemiltaan tiloilta, on
valittajoilta sekin elatuksen apu Kauppaneuvos C. Boreniuksen toi-
menpiteestä riistetty, joka todellakin on surkuteltava kohtalo.
Näiden esittämäini seikkain perusteella rohkenen nöyrimmästi
kaikin puolin puolustaa välittäjäin hakemusta.
J. T. Ollikainen.»

Siis nimismies, joka silloin oli lahjoitusmaiden hoitajana ja lähim-
min tiesi näiden lampuotien tukalan aseman, oli tässä kohden jotenkin
jalosydäminen, ja selitti avonaisesti, miten asian laita todellisuudessa
oli. Huolimatta siitä on näiden tilojen, kuin myös monen muun
tilan juttu vielä avoimena.
Erityiset paikalla olevat henkilöt ovat arvostelleet kysymyksessä-
olevat tilat seuraavasti:
Petter Timofejeff Petjalan eli Padatschun 25,000 ruplan arvoiseksi,
Jegor ja Wasili Larikan 30,000 ruplan, Feodor Wasiljeff Lankan
20,000 ruplan, Ivan Ivanoff Larikan 50,000 ruplan, Feodor Grigorieff
Patasen 15,000 ruplan, Gavril Stepanov Ivakon 18,000 ruplan arvoi-
seksi, ja yhteensä 158,000 ruplaa, ja se erä, minkä he olivat lainaksi
saaneet, teki vaille 1,000 ruplaa, siis ei yhtä prosenttia tilain arvosta.
Tämänkin summan he ovat, kuten mainitsin, saaneet pääasiassa
puotitavaroissa, josta tilainanastajat vielä sittekin ovat voiton nylkeneet.

29 § tässä pöytäkirjassa todistaa jokseenkin samaan tapaan:
»Lampuodin leski Audotja Timofeijeff Mulju esitti kruunun vero-
kuitit vuodelta 1907, N:rot 1,115 ja 1,117, joiden mukaan Ivan Mul-
jun leski Audotja Mulju ja Konsuli Carl Borenius asuvat tilasta N:o
16 Peltoisiin kylässä edellinen 1/8 osaan ja jälkimäinen 1/12 osaan,
sekä kertoi, että aviomiehensä Ivan Mulju yleisen hädän pakoitta-
mana oli sekaantunut tilaan kuuluvasta ulkopalstasta jonkinlaisiin
kauppoihin entisen metsänhoitajan S. A. Rosellin kanssa, jolta oli
saanut nyt esiinannetun vastakirjan, josta nähtiin An puolelta, että
Mulju oli saanut tavarassa ja rahassa yhteensä 300: — ruplaa ja Per
puolella tehty seuraava merkintö: »1895. 4/4 Pr. Kontrahti N:o i
900. — sekä 1/3 300 »— tässä on muutamia ruotsalaisia sanoja, joita
en lue—*ettei tiedä kuinka Borenius saanut osan tilasta hallintoonsa,
mutta kumminkaan ei Borenius ole tilaa kolmanneltakaan osalta
viljellyt, tahi muita lampuotivelvollisuuksia täyttänyt, vaan sen on
koko tilaa kohtaan Mulju virheettömästi tehnyt; että vuoden 1903
aikana oli Viipurin puutavarayhtiö metsänvartija Hodeijeffin ilmoi-
tuksen mukaan salopalstalta pois vienyt 4,000 kappaletta tukki-
puita. Samana vuonna oli saman yhtiön puolesta ilmoitettu, ettei
Muljulla ole Rosellin kanssa mitään tekemistä; ettei ole saanut perin-
tökirjaa. Arvostelee tilan kokonaisuudessaan vieläkin olevan 15,000
ruplan arvoisen.»
Perintökirjan jakopäivänä, huhti- ja toukokuun vaiheilla tänä
vuonna ei näiden lampuotien huomautuksia eikä heidän selityksiään
asianomaiset perintökirj äin jakajat ottaneet mihinkään huomioon.
Sen osotteeksi 20 §:stä seuraava kohta: »Merkitään, että kaikki 16
tässä tilaisuudessa saapuvilla olevaa asianomaista sanoivat olleensa
perintökirjojen jakotilaisuudessa, jossa lampuodeille ei ollut annettu
laisinkaan puhe vuoroa, vaan olivat viranomaiset sen jyrkästi kieltä-
neet. Sitävastaan oli Konsuli Boreniusen paikalla olleen asiamie-
hen varatuomari Mobergin puhe merkitty pöytäkirjaan, puhuipa
mitä ja kuinka kauan.»
Tämä jo osottaa hiukan verran puolueellisuutta.
Pitemmälle eii tässä nyt tahdo pöytäkirjan lukemista tällä kertaa
jatkaa; pyydän vaan esittää erään yhteenvedon näistä tämänluon-
toisista tapauksista, jonka muodostaa »yleiskatsaus metsäkauppa-
keinottelijöiden toiminnasta, osassa Salmin pitäjää 1893—IQ24/407>>.
Tämä yleiskatsaus on tässä tutkimuspöytäkirjassa mainituista py-
käli?tä kerätty.

Siinä on ensinnäkin paikkakunnalla kuuluisaksi tunnettuja nimiä,
sellaisia kuin veljekset Hosainoff, Rosell & Borenius ja kauppias
M. A. Röppänen. Tässä on 64 eri tilaa, joista on tarkat tiedot ja
niistä yhteenveto. Ensinnäkin selvenee, että lampuodit ovat saaneet
näitä panttauskirjoja vastaan rahaa tai rahan alaista tavaraa 23,197
ruplan 67 kopeekan edestä. Panttiarvo heidän tiloilleen oli tosin
suurempi, nim. 35,068 ruplaa 88 kopeekkaa. Mutta jäävittömäic
henkilöiden, kuten senaikuisen metsän- ja näiden suurjakojen aikana
toimineen luottamusmiehen, kunnallislautakunnan esimiehen, poliisi-
konstaapeli Ahokkaan ja paikkakunnan muidenkin asiantuntevien
henkilöiden lausunnon perusteella nämä tilat ovat yhteensä vähin-
tään 1,002,200 ruplan arvoiset, mutta ovat menemäisillään 23,197
ruplasta 67 kopeekasta.
Siis 2,03 o/o ovat lampuodit hyötyneet näistä onnettomista kau-
poistaan.
Jos eduskunta haluaa lisää kuulla, niin kyllä tässä paksussa vih-
kossa on monta samantapaista seikkaa. Mutta minä uskon, että
nämä muutamat esimerkit jo ovat sen verran valaistuksena, että hai-
lituksen olisi pitänyt ryhtyä tepsivämpiin toimenpiteisiin, estääkseen
tällaista vehkeilyä jatkumasta.
Mitä sitte tulee siihen lampuotitilojen ja metsien haaskaukseen,
josta välikysymyksessä mainitsin, käy pitämästäni tutkimuksesta
Salmin lampuotitiloilla selville, että useiden lampuotien metsät olivat
metsäkeinottelijat, ties millä tavalla, mutta asianomaisten lahjoitus-
maiden hoitajan estämättä putipuhtaaksi ryöstetyt, niin että ne oli-
vat monessa tapauksessa melkein niinkuin nuotalla vedetyt. Sen
todisteeksi pyydän vielä lukea 40 pykälän tästä pöytäkirjasta:
»Itsellisen vaimo Madrona Mulju kertoo, että kun miehensä
Ilja Muljun isä Grigorei Mulju, joka silloin asui isänsä jälkeen
i i/S arv. ruplan suuruista osaa tilasta N:o 14 Peltoisin kylässä,
noin 14 vuotta sitten oli mennyt toisiin naimisiin, leski Natalia
Makoin kanssa, oli kohta sen perästä väkivallalla talosta pois
ajanut, sekä poikansa Iljan, tämän vaimon sekä heidän lapsensa.
Kaksi .vuotta tämän perästä, kuten Madrona muisteli Maaliskuun
aikana, oli Salmin silloinen kruununnimismies Aleksander Weledejeff
kutsuttanut Ilja Muljun asuntoonsa. Täällä olivat Weledejeff sekä
Grigori Mulju ehdottaneet Ilja Muljulle, että tämä, niinkuin äitinsä
perintönä sekä isältään hänelle lankeavan osuutensa, ottaisi maini-
tusta tilasta haltuunsa yhden tschupun arvon kiinteätä. Tähän ei
Ilja Mulju ollut suostunut, mutta oli Weledejeff vakuuttanut anta-
vansa Ilja Muljulle tiedon, jos Grigori Mulju rupeaisi muiden kanssa
tilan suhteen joihinkin kauppoihin. Samana syksynä, Ilja Muljun
mentyä Venäjälle työnansioUe, oli Grigori Mulju myynyt koko tilan
800 ruplasta veljekset Hosainoffille. Neljä vuotta tämän jälkeen,
kun Ilja Mulju oli palannut Venäjältä, olivat sekä Ilja että Madrona
Mulju menneet Impilahden pitäjässä silloin asuneen, Sortavalan kihla-
kunnan nykyisen henkikirjurin Alrik Åkermanin luokse, ja pyytäneet
tämän nostamaan riidan veljekset Hosainoffia vastaan puheenalai-
sesta tilankaupasta ja olikin Åkerman suostunut riidan nostamiseen
urakalla, vaatien siitä palkkioksi 1/3 osan koko tilasta. Åkermanin
vaatimukseen olivatkin puolisot Muljut suostuneet ja sen kirjallisella
sopimuksella vahvistaneet. Todistajina olivat saapuvilla olleet ta-
lollinen Adolf Manström Tulemalta ja nykyinen Nurmisaaren postin-
kuljettaja, entinen tullivartija Forsman. Neljä vuotta tämän jäl-
keen oli Åkerman Manströmin myötä lähettänyt Muljulle asiapape-
reita, paitsi mainittua sitoumuskirjaa, niiden joukossa senaatin pää-
töksen osottava asian kuuluvan kuvernöörille. Kaksi vuotta taka-
perin olivat jättäneet asianajon erään metsänostaja Almin huoleksi
Viipurissa; tämä pitänyt asiapapereita takanaan likelle viime Huh-
tikuussa tapahtunutta perirtökirjojen jakoa, jolloin erään Paksunie-
men kautta olivat saaneet paperit takaisin seulottnina ja sinettisi-
teistä irti päästettyinä. Saaneet tietoonsa että Veljekset Hosainoffit
o'ivat saaneet periatökirjan. Vuosina 1905—1906 olivat Hosainoffit
pitäjän puunleimaajan ilmoituksen mukaan Uuksun salopalstalta
kaataneet ja poisvieneet 8,000kantoa (kruununluontoisesta metsästä),
joiden joukossa oli ollut suuri paljous kymmensylisiäkin hirsiä; että
viimekin talvena olivat Hosainoffit samalta metsäpalstalta ottaneet
suuren joukon propsipuita. — Kaikkea tätä ennen oli Hosainoffien
toimesta tilalle kuuluva Mantsin metsäpalsta melkein kokonaan
metsästä puhdistettu. Siihen aikaan kun Hosainoffit hävittivät
metsää Uuksun palstalla, oli Ilja Mulju vieraidenmiesten kera käy-
nyt nimismies Sundqvistin luona, pyytämässä että tämä lahjoitus-
maiden täkäläisenä hoitajana antaisi Hosainoffeille kiellon puita
ottamasta, koska tila silloin vielä oli pidettävä kruunun omaisuutena
ja kun Ilja Mulju Grigori Muljun poikana tahtoisi metsän säilyttää,
koska hänellä m. m. äitinsä perintönä on osa tilasta ja hän muutoin-
kin aikoisi päästä kaikkiin hänelle kuuluviin oikeuksiin tilan suhteen.
Tähän oli Sundqvist sanonut »ei voivansa kieltoa antaa, koska
hänelji ei siihen ole viranomaisen määräystä.» (Ja kuitenkin hän oli
lahjoitusmaiden hoitaja.) Tilalle kuuluneiden metsien arvon, jotka
olivat I luokan metsiä, arvosteli poliisikonstaapeli Ahokas, samoin
kuin muutkin 28,ooo:ksi, sekä pohjan 3,ooo:n eli yhteensä 31,000
rapian arvoiseksi, jotka summat eivät ole liioiteltuja nykyisin met-
sänhintain korkeiksi kohottua».

Vuonna 1906, jolloin Salmin pitäjä vielä oli kokonaan valtion
omaa, olivat lampuodit saaneet lahjoitusmaiden hoitajalta ja kuver-
nööriltä luvan kotitarpeiksi ja myytäväksi metsästään ottaa %,530
hirttä ja 9,074 syltä halkoja. Kuitenkin on tänä keväänä yksin
Tuleman ja Miinalan jokivarsilta ja siltä väli?eudulta Salmin pitä-
jässä uitettu 323,702 hirttä ja 11,141 rosvosyltä halkoja. »Rosvo
syli» on paikkakunnalla nimenä sellaisella sylellä, jota metsähuijarit
käyttävät ostoissaan; se sisältää yli 14 metrikuutiota puuta.
Mitä paikallisten virkamiesten osanottoon näihin huijauksfe
tulee, mainittakoon, että kruununvuoti Weledejeff (nykyisin Sorta
valassa) ja henkikirjuri Åkerman samoin Osakeyhtiö Akerman'in
nimellä Salmin kihlakunnassa inetsäkeinottelua harjoittavat. Mai-
nittu Åkerman on sitäpaitsi hankkinut itselleen ainakin yhden lam-
puotitilan Salmissa, eikä ole sitä hoitamassa.
Yllä esittämästäni luulen todellakin selvinneen millaisia huijauksia
Salmin pitäjässä ja muillakin lahjoitusmailla on tapahtunut ja miten
viranomaiset ovat niihin suhtautuneet. Näin ollen hallituksen toi-
minta lahjoitusmaiden ylimpänä valvojana on pidettävä varsin epä-
tyydyttävänä, enkä luule, että muuhun tulokseen porvarillisetkaan
puolueet tässä asiassa voisivat tulla.
Mitä sitten kysymykseen perintökirjojen jaosta tulee, on se mie-
lestäni, kun ottaa huomioon miten lampuotitilat ovat varsinaisten
lampuotien käsistä pois joutuneet, selvä. Vaikka hallitus itse on
ennen luetuissa kirjeissään julistanut, että lampuodilla ei ole oikeutta
myydä tai vuokrata lampuotitiloja tahi tehdä sopimuksia niiden
metsien myynnistä. Tästä seuraa mielestäni välttämättömästi, että
kaikki mainitsemani lampuotien tekemät sopimukset ja siirtokiijat
julistetaan voimattomiksi ja että perintökirjat annetaan varsinaisille
lampuodeille ja siellä, missä ne jo ovat muille annetut, niiltä otetaan
pois ja luovutetaan lampuodeille takaisin, kuiri myös, että kaikki ne
valtion virkamiehet, jotka ovat jossain suhteessa tehneet itsensä syy-
päiksi edellä mainittuihin asianhaaroihin, asetetaan syytteeseen
virkarikoksesta ja tuomitaan korvaamaan asianomaisille kaikki ne
vahingot, jotka heidän virkatehtävien laimiinlyömisestä ja suora-
naisten rikosten kautta ovat aiheutuneet.
Kun hallitus kuitenkaan ei ole asettunut tälle, mielestäni ainoalle
oikealle kannalle, ehdotan, että tämä asia lykättäisiin perustuslaki
valiokuntaan.
Senaattori Ignatius: Viimeinen puhuja olisi kuitenkin voinut
lisätä sen, ettei hallitus ole antanut perintökirjaa Rosellille ja Bo-
reniukselle; hänen olisi totuuden vuoksi ollut mainittava siitä. Muu-
ten tahdon mainita, että kun Borenius on uhannut haastattaa halli-
tuksen siitä, että hän ei ole saanut perintöVirjaa, niin riippuu asia
tietysti tuomioistuimista.

Ed. Arokallio: Tässä interpellatsioonissa eli välikyselyssä ker-
rotut epäkohdat lahjoitusmailla Raja-Karjalassa ovat tosioloihin
perustuvat, samaten kuin myöskin se itse asiassa valaiseva lausunto,
jonka interpellatsioonin tekijä vasta antoi. Mutta vaikka näin onkin
vaikka hallituksella on ollut tiedossa ne monenlaiset keinottelut
mitä on ollut lampuotitiloilla, niin ei kuitenkaan liene syytä sanoa,
«ttä hallitus tieten ja tahallaan on jättänyt lahjoitusmaa-asiat kei-
nottelun varaan. Interpellatsioonissa mainittuihin väärinkäytöksiin
ei ainakaan nykyinen hallitus mitenkään ole syyllinen, niinkuin se-
naatin kamaritoimituskunnan päällikkö vasta on esittänytkin. Ny-
kyisen hallituksen toimesta on päinvastoin viime toukokuussa ase-
tettu erityinen komissiooni näitä epäkohtia tutkimaan. Komis-
siooni on heti ryhtynyt tähän tärkeään työhönsä ja viime elokuussa
pitämissään kokouksissa Korpiselän Ägläjarvella, Suojarvella ja
Salmissa koettanut itse paikkakunnalla välittömästi ottaa selkoa
sikäläisten lampuotien tarpeista ja heidän keskuudessaan vallitse-
vista epäkohdista. Nämä epäkohdat ovat pääasiassa sellaiset kuin
interpellatsioonin tekijä on maininnut. Toivottavasti komissiooni
piakkoin on jouduttava mietintönsä asiassa valmiiksi.
Hallitus on, kuten sen puolelta on huomautettukin, noudattanut
sitä periaatetta, että larnpuotioikeuksia ei olisi siirrettävä muille kuin
likeisille perillisille, erittäin rintaperillisille, ja lampuotioikeuksien
menettämisen uhallakin on lampuoteja kielletty ryhtymästä kaup-
poihin keinottelijain kanssa, niinkuin niistä papereistakin näkyy, joita
taalla vastikään luettiin. Lääninhallituksen kautta on annettu kuulu-
tuksia kirkoissa, ja vuodelta 1893 on sellainen kirje Salmin pitäjää var-
ten niinkuin vasta mainittiin, ja vuonna 1806 oli saman sisältöinen
kirje Korpiselän ja Suojärven kirkoissa kuulutettavana. Kun kuitenkin
näistä hallituksen toimenpiteistä huolimatta, huolimatta niistä kuulu-
tuksista, joita kuvernöörit antoivat lampuodeille, siirtoja on tapahtu-
nut ja valituksia niistä saapunut senaatin talousosastoon, niin talous-
osasto ei ok siirtoja hyväksynyt. Niinpä senaatin talousosasto esim. 18
päivä lokakuuta v. 1898, jolloin luullakseni ensi kerran tämmöinen asia
valitustietä tuli senaattiin, eräässä Karjalassa laa j äiti tunnetussa lam-
puotijutussa ei myöntänyt siirtoa, niinkuin sanat kuuluivat ruotsiksi:
»då åboskap å landbondehemman icke få öfverlåtas åt annan person,»
koska lampuotioikeutta ei voida toiselle henkilölle siirtää. Hallituksen
puolelta ei liene katsantokanta muuttunut nytkään, eikä senaatin ta-
lousosastossa senkään jälkeen liene ollut ratkaistavana sellaisia asioita,
lukuunottamatta joitakuita, joissa päätös on aiheutunut senaatin
oikeusosaston ennen tekemästä päätöksestä. Yleensä on rahvas
tietänyt, että lampuotioikeutta koskevia siirtoja ei kihlakunnanoi-
keudessa tutkita, vaan kuuluvat ne kuvernöörinvirastoon. Se on
ollut yleinen käsitys, ainakin Karjalan kannaksella kihlakunnan
oikeudet katsoivat asiaa samalta kannalta. — Minulla sattuu ole-
maan kaksi kihlakunnanoikeuden päätöstä, toinen Kivennavan, toi-
nen Valkjärven kihlakunnanoikeudesta, toinen vuodelta 1893 ja
toinen vuodelta 1802, joista molemmista päätöksistä selvenee, ettei
kihlakunnanoikeus silloin ole pitänyt itseään »forumina» käsittele-
mään lampuotiriitoja. Päätöksessä sanotaan, että kihlakunnanoi-
keus ei ole pitänyt itseään oikeutettuna päättämään valtion omista-
maan lahjoitusmaahan kuuluvien maatilojen hallintooikeussuhteista
eikä siis voi ottaa asiaa tutkittavakseen.
Tällainen oli silloinen käsitys sekä rahvaassa että kihlakunnan-
oikeudessa ja se oli yleinen Karjalan kannaksella, sillä lampuotitiloja
katsottiin täydellisesti kruunun-luontoisiksi, joissa kruunu on isän-
tänä. Myöhemmin on lampuotiomistusoikeuksista nostettuja rii-
toja otettu kihlakunnanoikeuksissa käsiteltäviksi ja valitusten kautta
saatettu niitä riitoja aina ylioikeuteen asti. Siellä annetuista pää-
töksistä hallitus eli senaatin talousosasto ei luonnollisesti ole edes-
vastuussa, joskin ne eivät ole olleet lampuodeille epäedulliset. Omasta
puolestani tuntuu siltä, että tarkoitus lampuotitilojen lunas-
tuksella olisi paremmin saavutettu, jos myöskin kihlakunnan-
oikeudet olisivat edelleen pysyneet sillä kannalla, kuin ne olivat 1890-
luvulla Karjalan kannaksella, sillä muodollisesti oikeita lampuoti-
omistusoikeuden siirtoja ei silloin olisi tarvinnut oikeuksissakaan
vahvistaa silloin, kun oli havaittavissa, että siirrot olivat tapahtuneet
keinottelutarkoituksessa.
Lopuksi en voi olla mainitsematta, että joskin leväperäisyyttä
on vallinnut lahjoitusmaa-asiain hoidossa, se on pääasiallisesti lähim-
män viranomaisen syy. Nämä asiat on nim. jätetty melkein yksin-
omaan esittelijästä ja kuvernööristä riippuviksi. Siitä on tietysti
myös hallitus edesvastuussa ja tämän kuvernöörinviraston menette-
lystä täytyy ylimmän hallituksenkin vastata, mutta tämä menettely
on pitkältä ajalta, se ei ole nyt vasta toimeenpantu. Näiden lam-
puotiasiain hoito on jätetty, niinkuin jo mainitsin, yksinomaan esitte-
li jästä ja kuvernööristä riippuvaksi. Sen vuoksi sortovuosien aikana
Viipurin läänin venäläinen kuvernööri vahvistikin lampuotisiirtoja
mielensä mukaan ja juuri siltä ajalta ovat melkein useimmat ne siir-
rot ja tapauksetkin, joita interpellatsioomn tekijä luettelee, ja ikävä
on myöskin mainita, että sama mies, joka on varmentanut kuvernöö-
rin päätökset, on ollut taipuvainen näitä siirtoja puolustamaan.
Silloin aikaisemman hallituksen määräykset ja kiertokirjeet joutuivat
unohduksiin ja lupia metsänhakkuuseen lampuotien metsistä myön-
nettiin kenelle sattui. Mikä siihen myöntämiseen aina oli syynä,
sitä on vähän vaikea selittää.
Lampuotitilojen siirtoja vahvistettiin myöskin tutkimatta, tuliko
valtion alkuperäinen tarkoitus toteutetuksi vaiko ei. Paikallisten
virkamiestenkin sanotaan ottaneen osaa näiden lupien hankkimiseen.
Minä puolestani tunnustan interpellatsioonin tekijällä olleen
aihetta tekemään tämän kyselyn, mutta kun nykyinen hallitus ei ole
syyllinen interpellatsioonissa esiintyviin väärinkäytöksiin ja kun
hallituksen toimenpide todistaa, että se on ryhtynyt ottamaan lähem-
min selkoa näistä epäkohdista, niin minä puolestani ehdottaisin, että
eduskunta siirtyisi päiväjärjestykseen.

Ed. Pykälä: Vuoden 1863 valtiopäivillä tehtiin ehdotus lah-
joitusmaiden lunastamisesta, vaan silloin se lykkäytyi 1867 vuoden
valtiopäiville, jolloin se ratkaistiin. Silloisilla kansan edustajilla
tietystikin oli sydämen asiana kohottaa muiden kansalaisten tasalle
oikeudellisessa turvallisuudessa tuo kovia kokenut Karjalan kansa,
joka vuosisatoja on lahjoitusmaaorjuutta kärsinyt. Ikävä kyllä,
että silloin jäi eduskunnassa tekemättä minkäälaista esitystä tämän
lahjoitusinaakysyrnyksen johdosta. Se heitettiin vain virkamiesten
mielivallasta riippuvaksi ja tätä tietä se on kulkenut hamaan tähän
päivään asti ja johtanut siihen, missä se nyt on.

Isojakoa kesti lahjoitusmailla toisissa 25 vuottakin ja tämä iso-
jaon aika oli sellainen, ettei kukaan tahtonut rakentaa huoneita, ei
viljellä maita, ei laittaa aitaa. Kaikki meni rappiolle, elettiin päi-
västä toiseen. Kun isojaon päättyessä annettiin tiloille perintökirjat,
niin näiden mukana seurasi niin raskaat verot, — jos eivät olleet
heppoja lampuotiaikanakaan, — ettei rappiolle mennyt maa eikä
muut sivuelinkeinot voiaeet viedä talonpoikia taloudelliseen hyvin-
vointiin. Joka ainoa vuosi julistettiin sanomalehtien kautta sadot-
tain maatiloja myytäväksi Karjalan kannaksella kruunun veron räs-
teistä. Tätä huutokauppaa jatkui vuosikymmeniä, mutta silloin
hallitus ei vielä nähnyt,oliko mitään korjattavaa, onko tähän asiaan
tullut mitään vierasta, voidaanko sitä auttaa. Hallitus katseli rau-
hallisesti tuota menoa. Nätuät huutokaupoissa myydyt tilat jou-
tuivat vieraiden ulkomaalaisten sekä usein kotimaisten tukkikeinot-
telijain ja maakauppiaiden käsiin. Isonjaon aikana, kun hallitus
omisti lahjoitusmaat, asetti se myöskin väliaikaisia metsänhoitajia
valvomaan metsänhoitoa. Mutta mitä nämä metsänhoitajat teki-
vät? He nostivat hallitukselta palkkansa, siinä oli heidän tehtä-
vänsä. Yhtäkään kertaa he eivät tehneet talonpojille selvää minkä
arvoiset heidän metsänsä olivat ja mitenkä heidän tulisi menetellä.
Talonpojat äärimmäisessä hädässään pyysivät lääninhallitukselta lu-
paa myydä jonkun satakunnan tukkipuuta saadakseen juoksevia asi-
oita ja veroja varten rahaa. Metsänhoitaja ei tietysti tähän antanut
puoltojausettaan, se ehdottomasti kumottiin. Lampuoti siirsi hädis-
sään koko tilansa jollekin tukkiyhtiölle tai metsäkeinottelijalle ja
sai siitä jonkun vaivaisen satamarkkasen. Tämän siirron läänin-
hallitus mielellään hyväksyi.

Tässä hallituksen edustaja sanoi, että Korpiselän, Soanlahden ja
Salmin lahjoitusmaat olivat siinä onnellisessa asemassa, ettei heillä
ollut mitään lunastusmaksuja, jota veltoin toisilla lampuodeilla nämä
lunastusmaksut olivat sietämättömät. Mistä se johtuu? Siitä, että
Korpiselän, Salmin ja Soanlahden lahjoitusmailla oli metsää niin
paljon, että siellä ensin leikattiin kruununpuistoiksi useampien mil-
joonien arvosta, sitten myytiin osa talonpoikien tilojen lunastushin-
noiksi ja loput jätettiin metsäkeinottelijoille. Mutta toisin oli asia
Karjalan kannaksella, missa kaikki metsät otettiin kruununpuistoiksi.
Siellä ovat talonpojat siitä saakka useimmiten saaneet kruununpuis-
toista ostaa yksin polttopuutkin rakennustarpeista puhumatta.
Metsät, jotka olivat useimpien miljoonain arvoiset, siirrettiin valtiolle
muutamilla sadoilla tuhansilla. Löytyi vielä koskia, jotka olivat
miljoonien arvoiset. Ne otettiin valtion lukuun ja talonpojille säly-
tettiin sellaiset veromaksut, että ainakin noin 1/4 kaikista talon-
pojista joutui menettämään tilansa noiden raskaiden verojen tähden.
Ei pidä ymmärtää minua niin, että tahtoisin sanoa, ettei se ollut
hyvä toimenpide hankkia tuolta Karjalan kannakselta yhteistä kan-
sallisomaisuutta, mutta se olisi pitänyt hankkia niin, että nuo kovia
kokeneet talonpojat eivät olisi joutuneet pois tiloiltaan, vaan että
heillekin olisi tullut osa, sillä sittenkin olisi jäänyt yhteistä kansallis-
omaisuutta. Mutta niin on nyt kuitenkin käynyt ja sille ei mitään
mahda.

Sieltä on käynyt lähetystö lähetystön perästä senaatissa selvittä-
mässä asiata. Minäkin olen ollut viisi eri kertaa sellaisessa lähetys-
tössä, mutta kaikki on ollut tuloksetonta. Ei ainakaan voi sanu.,
että hallitus olisi ollut tietiimätön tästä asiasta, päinvastoin se on
ollut hyvinkin tietoinen asiain kulusta.
Tässä sanottiin, että se oli lahjoitusmaa-esittelijä, joka oli suurin
tekijä näiden siirtojen ja asioiden tälle kannalle menossa, kuten ko-
missioonin jäsen, ed. Arokallio tässä mainitsi. Mutta minä menen
vielä alemma. Syynä olivat lahjoitusmaan hoitajat, jotka väliaikai-
sesti hallituksen puolesta lähetettiin lahjoitusmaita hoitamaan.
Useimmasti ne olivat henkikirjureita ja kruununvouteja, jotka olivat
tavalla tai toisella useimmissa tapauksissa sekoittuneet metsäkeinot-
teluun. Se lausunto, minkä tämä lahjoitusmaan hoitaja antoi, oli
A ja O; sillä tavalla päätettiin asiat lääninhallituksessa ja kun sieltä
valitettiin senaattiin, vaikka kuinka tosiperustuksilla, niin se jätet-
tiin huomioon ottamatta ja sanottiin vain: tätä alamaisuudessa nou-
datettakoon. Niin suuria herroja olivat nämät lahjoitusmaiden
hoitajat, että jos lampuoti joutui niiden kanssa hyviin väleihin,
hän antoi uloskäskyn tuolle lampuodille, jonka suku vuosisatoja oli
asunut isänsä tilaa, ja otti jonkun suosikkinsa hänen sijaansa. Ja
sillä hyvä. Siis mielivalta ja virkavalta on vallinnut lahjoitusmailla
sanan täydessä merkityksessä.

Jätän mainitsematta muita seikkoja, jotka nykyään ovat päivä-
järjestyksessä lahjoitusmailla. Hallituksella löytyy oma Laukko-
kysymyksensä myöskin lahjoitusmailla, nim. Ristseppälän lahjoitus-
mailla. Siellä on niin korkeat 'verot, ettei koko lahjoitusmailla ole
missään, j a kun isojako kävi ja uudet nautinnot tulivat käytäntöön,
niin pyydettiin, että järjestettäisiin uusi veronlaskemus.
Siihen Viipurin lääninhallitus antoi heti kieltävän vastauksen. Lam-
puodit tekivät silloin maksulakon eivätkä maksaneet lampuotiveroja.
Sillä välin ehtivät asiat niin pitkälle että lampuotimetsistä myytiin
jo lähemmän puolen miljoonan markan edestä puita. Lampuodit
tekivät uuden anomuksen, että näillä metsärahoilla kuitattaisiin
heidän veronsa, että he sillä tavoin pääsisivät tuosta painavasta
verotaakasta irti. Viipurin lääninhallituksessa vastattiin tähän
pyyntöön: Teillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, tyytykää
siihen, mitä hallitus määrää. Kun Fagerlund-vainaja oli läänin-
hallituksen esittelijänä, niin hän antoi aina jokaiselle vuositilin.
Mutta sittemmin, kun Fagerlund kuoli, ei ole ainoatakaan tämmöistä
tiliä annettu, ei pyytämälläkaän. Kun tällainen päätös oli langetettu,
Ristseppälän lahjoitusmaiden lampuodit manattiin oikeuteen ja
tuomittiin joka ainoa maksamaan kolmivuotiset verot ja luulen, että
paraikaa niitä mitataan ulos — en ole vielä saanut varmempaa tie-
toa, niutta kun tuomio viime talvena langetettiin, tietysti ulosmit-
tausta nyt toimitetaan —, vaikka lääninrahastossa on niin paljon
rahaa sisällä. Heille tehdään suorastaan kiusaa ja ehkäistään heidän
taloudellista kehitystään. Tämän lääninhallituksen päätöksen joh-
dosta Ristseppälän lampuodit viime keväänä lähettivät lähetystön
senaattiin ilmoittamaan hallituksen jäsenille asian tärkeyttä. Pari
päivää sitten olin asianomaisen esittelijäsihteerin puheilla ja kuulin,
ettei vielä ole ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin senaatin puolelta.
Tietysti myydään ensinnä lampuotien omaisuus putipuhtaaksi näistä
verorästeistä. Sitte vasta ryhdytään taas komiteain avulla ottamaan
selvää, mitä asiassa on tehtävä.

Minä palaan tähän komiteaan, josta myös asianomainen senaat-
tori täällä mainitsi, että se on asiantuntijoista kokoonpantu. Komi-
tean jäsenet voivat kyllä olla asiantuntijoita, mutta valitettavasti
heissä ei ole lahjoitusmaitten tuntijoita, paitsi minkä verran ed. Aro-
kallio niihin on kerinnyt perehtyä, lukuunottamatta tohtori Hainaria,
joka on ainoa lahjoitusmaitten tuntija koko komiteassa. Vielä voi-
vat ne henkilöt, jotka tähän komiteaan ovat asetetut, tulla nautti-
maan kansan luottamusta. Kansassa yleensä liikkuu se mielipide,
että tämä komitea on asetettu sitä tarkoitusta silmällä pitäen, että
komitean työn tulos olisi niin mieluinen kuin mahdollista hallituk-
selle, jotta epäkohdat eivät tulisi paljastetuiksi. Jos kuka tahtoo
ottaa selvää tämän komitean kokoonpanosta, niin pikemmin siihen
käsitykseen jää. Miksei hallitus voi lahjoitusmaan seuduilta mää-
rätä asiantuntijoita tähän komiteaan ? Sellaisia kyllä olisi löytynyt.
Mitä tarvitsee Viipurin kaupungista niitä määrätä.
Tämän pitemmältä en tahdo jatkaa tällaista luetteloa, jota voisin
lukea vaikka lauantai-iltaan asti. Tosiasiain perusteella mainitsen
vaan, että hallitus on ollut suurimpana syyllisenä Karjalan kannak-
sen maiden siirtymiseen venäläisille. Ennenkuin Kivennavan pitä-
jässä annettiin perintökirjat, Kivennavan pitäjän muutamat kylät
oli paloiteltu niin pieniksi huvilapalstoiksi, ettei hallitus tiennyt kelle
antaa perintökirjat. Ei suinkaan ollut tietämätöntä senaatissa,
enemmän kuin lääninhallituksessakaan, että tällä tavalla on mene-
telty, mutta sen johdosta ei hallitus ole ryhtynyt mihinkään toimen-
piteisiin. Nyt vasta on saatu komitea, kun oikea aika on mennyt
sivu.
Minä katson, että tämä on yksi tärkeimpiä kysymyksiä, tnitä
eduskunnalla on ratkaistavana. Pyyaän ehdottaa, että se lähetetään
perustuslakivaliokuntaan.

Ed. Gebhard, Hannes: Pyytäisin, että asia pantaisiin pöy-
dälle huomiseksi, sillä tämä on mielestäni siksi tärkeä kysymys, että
olisi tarpeellista saada aikaa voidakseen muodostaa itselleen tarkan
käsityksen sekä hallituksen jäsenen vastauksesta että myöskin siitä,
mitä välikyselyn tekijä täällä on esittänyt.

Ed. Pajari: Pyydän kannattaa ed. Gebhardin ehdotusta pöy-
dällepanosta.

Puhemies: Kun kaksi edustajaa on pyytänyt asiaa pöydälle,
on kysymys pöydällepanosta ensin otettava ratkaistavaksi. Pyydän
siis, että seuraavat puhujat kohdistaisivat lausuntonsa ainoastaan
tähän seikkaan. Sitten, kun on ratkaistu, pannaanko asia pöydälle
huomiseksi vai jatketaanko keskustelua, voi tulla puheeksi asiallisen
keskustelun jatkaminen

Ed. Martikainen: Minä yhdyn pöydällepanoon.

Ed. Vuolijoki, V.: Aioin käyttää puheenvuoroa tässä kysy-
myksessä, mutta en näe pöydällepanoonkaan mitään estettä olevan.

Ed. Kirves: Kyllä minäkin yhdyn niihin, jotka anovat asiaapöydälle

Äänestysesitys ja päätös:
Ken tahtoo jatkaa kysymyksen asiallista käsittelyä, vastaa
jaa; jos ei voittaa, on päätetty panna asia pöydälle huomispäivän
iltaistuntoon.
Äänestyksessä olivat ei-äänet voitolla, joten kysymys oli pää-
tetty panna pöydälle huomispäivän iltaistuntoon.