Pekka Kuismin: Lunkulansaaren miehiä. Kuvan tarina on semmoinen,että edesmenneen mummoni kertoman mukaan Lunkulansaaren miehet kävivät porukalla katsastamassa mantereen puolella (Orusjärvellä on meilläkin ollut metsää) olleita metsäpalstojaan. Tämmöiseltä reissultaan olisi tämä kuva otettu. Vuosi on varmaankin 1930-luvun loppua. Kuvaa katsoessa huomaa, että normaalia paremmin on puettu päälle, moni laittanut kravatinkin. Joku hieman paremman puoleinen tilanne siis, eikä mikään pöllintekotalkoo. Kuvasta emme ole muita tunnistaneet kuin ukkini, Johannes (Ivan ) Kuismin on kuvassa eturivissä keskellä oleva pienikokoinen mies, saapashousupuvussa ja kädet selän takana. Molemmilla puolillaan miehet joilla hattu käsissään. Kiinnostaisi tietää onko kenelläkään parempaa tietoa kuvan tilanteesta, sekä henkilöistä. Varmaan monetkin voisivat kuvasta löytää sukulaisiaan, ja myöskin monelta tämä sama kuva löytynee. 9.5.2013

 

Kuvauspaikkana Lunkulansaari, Hovinkylä. Nuoret miehet kesyttävät hevosta, eli hevosen selässä setäni Aaro Kuismin, isäni Aarne Kuismin varmistaa ettei polle lähde vikuroimaan. Ukkini Johannes on  turvamiehenä poikiensa takana. Taustalla lastenlastensa touhuja katselee ukkini äiti Jevdokia. Kuvausajankohta on kesä 1939, ja kuvaajaksi olen kuullut veikattavan Fomkan Jussia, myöhemmin tunnettiin nimellä Varneslahti. Tästä kuvasta löytää helposti monenkinlaista symboliikkaa ja tarinaa. Kesä -39, vanha ja nuori Karjala kuvassa. Vain muutama kuukausi, ja asiat olisivat totaalisen toisin. Kuvassa jo puoliksi halvaantunut Jevdokia-mummo ei tarvinnut enää nähdä kotinsa olevan tulessa, sillä hän kuoli juuri ennen talvisodan syttymistä marraskuussa, ollen yksi viimeisiä rauhan aikana Salmiin haudattuja.

Edelleen Lunkulansaari ja Hovinkylä. Kuvaan kirjoitettu teksti kertoo oleellisen. 1938, heinä-elokuun vaihdetta eletään. Johannes ja Aune Kuismin kotipellon pientareella pienen poikansa kanssa.