Mis'täh kaskuh aiheen sain,
duumin pienen hetken vain.
Tehägö tyhjäs järgeviä?
-vai tiengö järgeväs-kärgeviä.

Eleli siel ennen Semoi
kyläs -rajan tundurnas.
Samas kyläs asui -Timoi
veljekset hyö jo syndymäs.

Semoi luondiel lauhkienlaine,
taloidu eliä nahusti.
Mut työn rinnal, paja töidä,
kyläläzil-illat, uurasti.

Timoi, vannas adras taitui,
kaskimualoin kyndäjes.
Vei vellén pajah raudulomut,
korjua, välitöinä -kylväjes.

Semoi taguo, higi hatus,
välis paineli -pallehtu.
 Pitkän kevätpäivän teki,
veIlen adran vannastu.

Vandahat häi yhteh köytti,
raudulangal- nippuzeh
Työpalkoikse kympin miäräi
kirjutti, hiilel lappuzeh.

Sepäl sattui Salmih matku
pajan lukkuh, avain jäi.
Pajas nouti, "omat" Timoi
maksamatta ruavot jäi.

Kympi markua ruado palkua",
duumi Timoi on liigua, täs.
Puolet maksan sen i jaksan
loput "Burken kukkaros".

En tarkah muista, kui lie monda
kerdua käynyt seppy -heil?
Tohtinut en kysyö -sepäl,
gu ei djieluo ollut meil.

Kerran tuase, Ignoin pihas,
"tuitteris" gu satui häi,
puisteli jo rindapielis.
"Jiägöh markat -kunne jäi"

Veljes välih älgiä mennä
hotj veripäis hyö -torattais.
Nämä vanhat "sananpolvet"
nygy-aigah -"kelvattais".

Pekka Missi