Konnunkylän tundumas, oli valtakunnan raja,
sekä rajan tundumas, oli Groznoin sepän paja.
Päivät, seppy takoeli, kengitti da reuhtoi,
pitkän viikon, tienisteiksi, djengua lähän riuhtoi

Saman igäzet gu oldih, pajas luisti juttu,
sepän tunsi kogo pidäi, joga kylä oli tuttu.
Perehtygi andoi, Suuri Jumal, njelli viisi lastu,
herroiksi hyö gu elettih, ei tundunnut niis' vastuu.

Rauhan ajan ansiota sai käyvä rajan tagua,
vodkua ostua butilkazen, jos kukkaros oli varua.
Oli suuris tsetvernolois, oli butilkasis, pienis
toiset ryhmis ryyppäeli, erähät oli gu "sienii"

Seppygi osti, butilkazen, da pienen, "njaukan" otti,
lopun pisti, kormanjih, murginal jo lähti.
Juamu pielen rajapyykin Konnun kylän laijas,
kasarmin luo tullis valvoi soldattu ruskias paijas.

Solttu nägi, kyläs jo lähti vihellellen ukko,
arvata ei voinut tädä se on Grozmoin-lukko.
Ollut ei seppy aivan "selvä", sen jo piältä näki,
eikä liigai horissut, vaan käveli gu taivaan kägi.

Kui ruttoh tullih tuhahtih hän käskyn sai jo seista
algoi tarkka ratsia, vei butilkan, riuhtoi veistä.
Seppy täs' ei tykännyt, gu soltun muuten tunsi
Vanjka, sidä kiivahammin, sepän alleen mursi.

Seppy alta, pyörähtih, "yks kaks" ol' vapaa tuosta.
Sai kobrah hatun, butilkan algai Groznoih juosta.
Vahva oli soldattu, mi sepän peräh ravai,
pölysel juamal notkelmas, häi viimein sepän tabai.

Seppy arbai, kohtalon, gu solttu sieppai miekan.
Piättyygö päivät kohtalon täll omal juamu-hiekal?
Hälvennyt ei otteet sepän, hotj' solttu miekal "njappai"
seppy "luonduo lujendi" da terän kädeh kuappai.

Kämmenlihakset kai vei seppy sen jo luuli,
täh go hengen, Iivan vei? Ehk ' ei tähäh juuri.
Samas murdi kahtel käil, käin, se miss ' ase oli,
suablju irtoi, sen seppy sai, "voiton puolel" tuli.

Pitkän kiildon sabelin, häi jallan alle katkoi,
verizen kahvan, tupsun ker, häi kodjiheh muistoksi kandoi
Kauan aigua risturihmas kätty seppy kandoi,
yksi kai häi kivun keskel, tuttuil kätty andoi

Groznoin sepän, tarinois, vois kerdyö kogo salkku,
urotöidä miero muistau, tämä on vain alku.
Älgiä hyvät lugijazet, tykätkäö näis' pahua,
eihäi vanhois kirjoitelmis, tipu silmih vahua.

Pekka Missi

Pekka Jegorinpoika Missi oli Samsonoffien lähinaapureita Virtelän kylään eli koilliseen päin Grosnoista mentäessä. Pekka oli syntynyt v. 1903 ja viimeiset elinvuotensa hän vietti Rantsilassa.
(LM: Tämä runo on julkaistu viimeeksi Samson Sanomissa 2/2001)