Pötsöin Miikul oli ylen hyvä muzikku. Vai yksi viga hänez kuitengi oli - kembo meiz oliz viatoi - häi näid oli rakaz viinah. Eläissäh häi oli toizengi butilkkazen tyhjendännyh. Häi itse tunnuztigi, sto (että) sil viinumiäräl, mi hänen kulkuz (kurkusta) oli alah mennyh, oliz Smirnovan Mikon mellitsy (mylly) täyvel väil pyörinnyh kaksi vuottu.

Nygöi oli tauti sordannuh Miikkulan t'ilah (vuoteeseen). Häi opitteli (kokeili) ittsiedät liettsie (lääkitä) vodgal da spirtul, vai ei n'i ne rohtud en'iä händy autettu. Miikul tunzi, sto nygöi (nyt) hänen on lähtiettävy toizel ilmal. Salmin touhturigi puoleztah andoi Miikulal moizen n'euvon, sto hänen oliz paraz luad'ie selväd tsotad (tilit) tämän riähkähizen (syntisen) muailman ker.

Hot' (vaikka) Miikul oligi armotoi ryyppymiez, häi oli kuitengi todin'e rizt'ittyn'e (kristitty). Siksebo häi kutsuttigi kod'iheh Kozt'u-papin hänel pyhii (ehtoollista) antamah da viimizen voidelun toimittamah. Pappi tuligi da toimitti kai (kaikki), midä vai Miikul toivoi da mi kuului papin tehtävih. Sit häi hyväzteli Miikulan da sanoi hänel mielihyväkse, kui hyvä Taivahallin'e Tuatto on, ku häi mielelläh ottaa vaztah kaikki, ken vai hänel tunnuztaa riähkät (synnit). Miikulan häi ihan toven (totta) ottaa vaztah yhty hyvin kui otti ennen tuhluajupoijangi. Pappi sanoi vie sengi, sto Miikul n'eprimenno (varmasti) piäzöö taivahah, ku häi eläizsäh oli suannud mugä äijjän (niin paljon) nähtä gor'ua (vaivaa). Miikul oli ylen mielizsäh, ku tämän kuuli da valmiztui nygöi rauhaz kuolemah.

Ku Kozt'u-pappi oli jo uksel iärez (pois) lähtemäz, Miikul häned kiännytti vie järilleh (vielä takaisin) da kyzyi heikol iänel: "A sano sinä, buat'usku (pappi), ongo sie taivahaz viinuskua (viinaa) suadaviz?" Pappi ihan kauhiztui, ku kuuli tämän kyzymyksen.

"Kui sinä, Miikul, kuoleman kieliz olii musikku nengozii (tällaisia) kyzeled? Ei taivahaz moztu zel'l'ua (sellaista rohtoa) ole, sie on muitegi hyvä olla."

"No, eigo sie ole hot' kal'l'ua (edes kaljaa)?" Miikul rubei t'inguamah (rupesi tinkaamaan).

"Ei ole n'i kal'l'ua", pappi sanoi.

"No sano sinä, hyvä buat'usku, ongo sie taivahaz salmilazii, vai eigo n'i heidy (eikö heitäkään) sie (siellä) ole?" Miikul tuaz kyzyi.

"Tietyzt'i sie on salmilazii, on sie, ihan varmazt'i", pappi hänel vakuzti (vakuutti).

Ku Miikul kuuli, sto taivahaz on salmilaziigi, hänen sammuvih silmih tuli ves's'elämpi (iloisempi) ilmeh.

"No, ku kerran sie on salmilazii, ga sit sie varmazt'i on viinuskuagi", oldih Miikulan viimized sanad.