Ondrein vanhemban vel'l'en n'imi oli T'imoi. Häi el'i ylen tarkkaseh, siästi kaikes, skuuppu (nuuka), vai sentähhäi hänen taloi oligi gu linnu. Händy sanottihgi bohat't'erikse (pohatta), eigo tyhjäntäh sanottu. Ondrei vel'l'iedät häi ainos neuvoi elämäh ihmisikse da lopettamah tyhjän remuomicen. Vai ei hänen n'euvolois olluh n'i midä abuu. Ondrei eli kui eli, da kuoli kui kuoli.

Ondrei vel'l'en kuolduu T'imoin eländy tundui tyhjäl. Häi rubei duumaitzemah vel'l'en tuonilmastu t'ilua. Viimicel häi tuli sih humierih, što häi (että hän) lähtöö papil kycymäh voisko kuitahto auttua vel'l'en parembih olot'iloih, kaiken varal, gu ainos mieles kangerdeli, što hänen kohtal ei ole mennyh kui pidäs.

Papin luo tulduu T'imoi pagici vel'l'en hauduamises n'uurakal mielel da kiändi sit paginan sih luaduh, što midä buat'usku duumaitzoo hänen tuonilmases t'ilas, gu häi eli mugalei kebiest'i tädä muallistu elämiä. Sit häi vie lisäi, voisko händy kui auttua da miltahto lunnastua hänel taivasocua? Pappi rubei duumaitzemah da sel'l'itti T'imoil, gu Ondrei olis toicin elännyh tiä muan piäl, olis käynyh kirikös da olis jättännyh vallattoman eländän, ga sit olis voinnuh perie hänelgi luvatun taivasocuuven, vai gu ei nenga (näin) ruadannuh, häi ei ole perinnyh taivasocuuttu.

"No buat'usku (pappi), sinä gu olet kirikönmucikku, sano voisko hänen t'ilua auttua djengal (rahalla), piästiä hänen riähkis (synneistä)?" N'enga sanojes häi tabuali kukkaruo korman'is (taskusta). Gu djengua oli tiijos, pappi vesseldyi (ilostui). Häi sanoi; "No, voishai sidä dj'engal' vähäsen auttua. Vai sinne ei pien'il djengoil selvitä, ezirugoukset ollah sen luaduzii, ihan gu suuri šluušboi (jumalanpalvelus). Voizimmohai sidä yrittiä, vai pien'il djegoil ei taivahah mennä" sanoi pappi. Täs T'imoin syväin heldyi. Kaikes muus häi oli skuuppu, vai gu nygöi oli kycymys omas vel'l'es, häi kaivoi kukkaron korman'is da duumaitzi nygöi ošutan papil miitus on vel'l'esrakkavus. Häi pan'i stolah papin edeh sada rubl'ua da katšoi pappii silmih, eigohai jo nenga suurel djengal vel'l'i piäce parembil päivil. Gu pappi nägi T'imoin djenguvarat, häi rubei tinguamah: "Johai Ondrei  sualrubl'al ruajun (paratiisin) veriäl piäzöö, vai ei ihan kyn'n'yksel."

T'imoil noustih tukat pystyh. Sormet vabistih, gu häi kaivoi kukkaros toicen sadarubl'ua stolal papin edeh da kysyi: "Riittäskö nämä täs?" Pappi ei hellittännyh. Häi sanoi: "Eigohai Ondrei näil djengoil piäce jo ruajun (taivaan) kyn'n'yksel, vai ei vie kyn'n'yksen sisäpuolel, pidäshäi hänen sinne piästä, gu jo muga lähel ruajuu on piässyh." Nygöi tuli T'imoil jo hädä djengan menetykses, vai vel'l'esrakkavus oli jo kasvannuh muga suurekse, što häi ei voinnuh olla kukkaros kaivamatta vie kahtu suanrubl'an djengua stolal papin edeh. Pappi ei enembiä ruvennuh T'imoidu riäkkiämäh, gu nägi mih tuskah häi oli hänen suattannuh. Sentäh häi sanoi T'imoil: "Jo Ondrei näil rublil piäci ihan ruajun peräl, hänel ei ole n'i midä hädiä, hos' ei sinun eigo kirikön n'euvoloi tiä eläissäh nouvattannuh. N'engalei myö toinetoizii auttamal voimmo piästä igustu elämiä elämäh. Emmohäi myö n'i ken olla täyvel'l'izii, vai meil on luvattu prost'ie kai riähkät (antaa anteeksi kaikki synnit), gu vai olemmo kaikkieh luaduh n'iidy iärespyhhittäväkse rugoilluh."

Gu T'imoi kuuli, što Ondrei-vel'l'i oli jo piässyh ruajuh da suannuh min ristikanzu en'immälleh voibi suaha, häi huablai djengat stolal papin eis, pan'i kukkaron  kormanih, pani šupkan piäh da sanoi papil lähties: "Djengat kuulutah minul. Hyvä gu piästit vel'l'en ruajuh, nugöi häi pidää huolen što ei lähte ruajus iäres, ei häi muga tuhmu (tyhmä) ole."

Pekka Missi
Julkaistu Nuori Karjala lehdessä 1986/6 sivulla 158
Suluissa olevat suomennokset LM