4. TALLANKAN SOITTAI
( Yksinäinen harmonikka )
San Eero Mäkkeli

Kylä uinoulou kezäises rauhas,
pienet kujozet iänettäh on.
: ,: Vie vai tallankan soitandan kuulen,
siegu kaibavoh soittai häi käy :,:

Konzu niitylpäi veriähyön vieres,
toinah hillah vai selväh se soi.
:,:Toivod ystäviä armastu nuordu,
ei sen soittai vai löydiä ni voi :,:

Yöhyön tuuloihut hengähtäh hillah,
comis halvasis juablokkupuu.
:,: Sanuo voisitgo soittai jo mindäh,
kedä kuccunnou soitandu siun :,.

Gu vai tiedäzin lähäl on aiven,
syväin tykkäjen kuundelou häi.
:,: Mindäh murendat neidozien rauhan,
yksin matkuat vai soitonke yön :,:

5. MARJU - LENA
( Marja-Leena )
San Eero Mäkkeli

Gu elos kenen olloh ozakas
sit armas hänel kulgou rinnal.
Vai kebjäh hänen konzu hyllännet,
sen maksat toinah korgiel hinnal.
Se mikse sidä et ni duumainnuh,
gu sinul tiälä päivy pastoi.
Sä myöhä nygöi kaiken ellendät,
gu vihmu vilu syömen kastoi.

Sinun mustan mä ain,
olet armahin Marju-Lena.
Minua mustanet vai
sidä tiijä en Marju-Lena
Sinä armahin ain,
hyvä lämmä da aiven hellä.
Minä tolko, vai, vai,
sinuu armastin syväimellä.

:,: Sinizet sinun silmät,
kyynelin aiven sumettih.
Minuu ei nuoret mielet,
erontäh äijiä lekahtu.
Gu vet lennettih pois
Olet armahin Marju-Lena.
Myöhä ellendän sen,
olet armahin Marju-Lena :,:

6. SOVVIN KERRAN
san Eero Mäkkeli

Sovvin kerran järven selgiä,
Järven selgiä tuulantei.
Rannan kazlu minul cuhki,
minul cuhki tuulantei:
:,: Sovva nyt valgamoh
sie ved sinuo vuotetah
tytöi coma sinisilmy,
ylen yksin tuulantei :,:

Veneh liibuu järven selgiä,
Järven selgiä tuulantei.
Tytöi istuu brihan yskäs,
brihan yskäs tuulantei.
:,: Nuoret nenga sebäilläh,
kuldukägöidy kuunellah.
Rannan kazlu heillä cuhki,
heillä cuhki tuulantei :,:

7. MONEN MONDU ILDUA
( Ikävä ) san Eero Mäkkeli

Monen mondu ildua, yödy päiviä dai
kuldu sinuo nähnyh en.
Keviän ehtäl lähtit, kezän yksin jäin
sygyzy vilut vihmat sai
Joga aino ildu ikkoinan pieles
vuotin da vuotin sinuo.
:,:Moni sivu proidi vai sinä tulluh et.
emäm minuo musta et.:,:

Unohtanuh lienet, keviän valgiet yöt
Kuldu, sanat armaizet.
Randukoivun valgien, tuohen duuhuizen
kuduah vestin syväimen.
Joga aino ildu ikkoinan pieles
vuotan da vuotan sinuo.
:,:Moni sivu proidi vai sinä tule et.
emäm minuo musta et.:,:

Sygyzyn vilut vihmat, pois kukkaizet viey
tuuli lehtet sordau pois.
Linduizet jo lentäh tuas suven randah päi
minä yksin tänne jäin.
Mindäh joga ildu ikkoinan pieles
vuotan da vuotan sinuo.
:,:Moni sivu proidi vai sinä tule et.
emämbi mua musta et.:,:

8. ZUAHARPALA
san Eero Mäkkeli

Oh ku čoma kuldazeni, oisit ruuzupuu.
Iče sinuu hoivualizin, muga ei ni muu.
:,: Pidäzin sinuu ikkoinal a anna sanos rahvas
Tolko vai on Misa-brihal neče ruuzu armas :,:

Oh ku oizit kuldazeni, kazin poigu vai.
Päivät illat muata suazit, minun polvellai.
:,: Silittäzin piädy selgiä čomua nyzäneniä,
engo sinuu andelisi kenelle ni eniä :,:

Oh ku oizi kuldazen'i suaharpalane.
Peitos sinun pidäzin vain suudu andajen.
:,: A voi, voi ku midä ruadua hädä vačas palau.
Suudu andais suaharpala tiettäväne sulau :,:

Oh ku oizit kuldazeni, helmi syvän vien
Hyvä mieli kuldukolččah, minul lövvit tien
:,: Kuldukolčču minun sormes sinä helmi piällä
Duumaizen on ylen vessel minun eliä tiällä :,:

9. SYGYZYN PIHLAI
( Syyspihlajan alla )
San Eero Mäkkeli

Ruskiet on marjat pihlajien
gu verdy niilöis ois.
On kurkiuadrat lennetty,
jo suven randah pois.
Keral ei minuu ni otettu,
noih mualoih loittozih.
Ken siivetöi, häi sivottu,
muan vilun zieppisih.

:,: Jäi sizarekse tuuli yön,
sen atkal pajo soi.
Da vihmu vilu kyynelin,
ikkoinah löi.
On moni mieronmatkuaju
siiriči proidii häi.
Kudamua aiven vuottelin
tulemattah jäi :,:

10. LIEDZUZEL
karjalan kielel Eero Mäkkeli -97

Minä liedzuzel keviäzet illat
kuldukassaistu sovvattelin.
Da armahat kezäizet illat
yhtes linduzii vai kuundelin.

:,: Silloi armastu elostu vuotin.
Hänen sanaziin tsomiin piäl luotin.
Da ildazel tiehyt se vei nyt,
meijjän armahal liedzuzel luo :,:

Minä mustelen armastu aigua,
joven randasel luo salmen suun.
Hänen yskäzeh painaldin piähyön,
da unohtin jo kaiken muun.

:,: Hänen silmis näin rakkahus loistauv.
Syväin minun se tykkäjen toistauv:
tätä armastu kallistu aigua
ni konzu ei unohtua sua :,:

Kezät, sygyzet, talvet on mennyöt,
da liedzugi murennuh lie.
Da kazvanuh umbeh jo lie nyt
se tiehyt mi liedzul luo vie.

:,: Vieku nähtä suas tsomaistu kukkua,
vieku silittiä pehmiedy tukkua,
vieku kerran suas yhtes tuas kulgie
meijän armahan liedzuzel luo :,:

11. KARJALAN BALLADI
( Matalan torpan balladi )
San Eero Mäkkeli

Suomi on tämän pojan tuattazen mua,
vai kodi oli Karjalassa.
:,: Sinisen järven randazel,
nečis kyläsessä čomazessa :,:

Sinisen järven ualdozilla,
veneh meidy liekutteli.
:,: Sinisen järven jorččikkasäret,
meidy brihaččuzii muanitteli :,:

Pädihäi meil brihazilla pruazniekas käyvä
da jarmankas vuassat juuvva.
:,: Neidozii tanzulois pyöritellä
da toiči vie vai muamale tuuva :,:

Loitos on jiädy nua armahat rannat
da atkal on mieli olluh.
:,: Mustolois eletäh vai kodikylän rannat
da toiči olen kaččomah mennyh :,:

Armas on Suomi da palane on pieni,
Karjalua meillä vie tiällä.
:,: Musta vai muaman da tuattazen neuvot
da elele vai putilleh tiällä :,:

12. KARJALAN KUMBUZIL
karjalainen kansanlaulu

Jo karjalan kumbuzil puut kukitah
Jo karjalan koivikot tuuhevutah
Kägöi kuldu kukkuu, on mua lumetoi
Sinne minun on kaibavo pohjatoi.

Ma tunnen vuarazet, mägilöin vyöt
dai kaskiloin savut da valgiezet yöt-
Salomuahuot tunnen, sen korgiezet puut,
Sinun sinizet järvet, da jogiloin suut.

Sie puaksuzeh matkan´e miärätöi
läbi meččien se kulgi da n´äreiköin.
Minä seizoin vuaral da kaččomah jäin:
čoman Karjalan kai, ies silmäzien näin.

Da vuaroin harjoil noil rahvahan luo,
minun nosti jo Karjalan korbi da suo
Da sie midä kuulin da tunzin da näin
siid igiaigaseh kaibavoh jäin.

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah
Jo Karjalan koivikot tuuhevutah
Kägöi kuldu kukkuu, on mua lumetoi
Sinne minun on kaibavo pohjatoi.