Oravannahat takaisin
Kun kunta kuihtuu -otsikolla kirjoitti HS 28.1.2001. Hyvin laaditusta jutusta pisti silmään kainuulaisten virkamiesten avuttomuus parantaa tilannetta. Väki vähenee, kylät autioituvat, ei kannata yrittää kun mikään ei enää kannata, ei ole rahaa. Johtajatkaan eivät tiedä mitä tehdä, ihmettä odotellessa he laativat kehittämisohjelmia ja projekteja. Miten Kainuunmaa, aikoinaan mahtava Kvenland, on painunut niin alas. Kveenit, nykyisten kainulaisten esi-isät, hallitsivat ajanlaskumme alkuaikoina puolta Pohjolaa, Pirkanmaalta Lappiin ja Vienasta Atlantille asti. Pohjanlahti oli kveenien sisämeri, jota pitkään kutsuttiinkin Kainuunmereksi. Kveenit olivat metsästäjiä, kauppiaita ja merenkävijäkansaa siihen aikaan. Kainuun kuninkaan poika Noreg yhdisti Norjan maat ja nimitti sen itsensä mukaan Norjaksi. Myöhemmin kainulaisten kuningas Kaukomieli (Faravid) solmi norjalaisten kanssa talousliiton 800-luvulla. Tuhatluvun jälkeen alkoi Kainuun alamäki. Venäläiset ja ruotsalaiset toivat tietysti hävitystä, mutta pitkällä tähtäyksellä ehkäpä suurin vaikutus oli vieraalla valuutalla ja talousjärjestelmällä. Kainulaisten oma hallinto ja rahajärjestelmä romahtivat ja se aloitti Kainuun heikkenemisen. Kainuun nousu yli 2000 vuotta sitten johtui monesta tekijästä. Varmaan tärkein tekijä oli kainulaisten oma aktiivisuus monella alalla. Talouselämässä kiistatta tärkein kainulaisten innovaatio oli oma valuutta, oravannahka. Oma valuutta keräsi vaurautta Kainuuseen. Jo siihen aikaan roomalaisilla oli selkeä käsitys rahan olemuksesta: raha tulee rahan luo ja rahalla on ikävä kotiin. Tämähän näkyy, Rooman raha virtasi Roomaan, Suomen markka hakeutuu Helsinkiin, dollarit virtaavat Valtoihin, euro ei tule viihtymään kylmässä. Nykyisin globaalissa markkinataloudessa eläessä jos minulla ei ole rahaa, en voi ostaa uusia keittiökalusteita enkä teettää. Käytettävissä on kuitenkin kaikki tarvittavat resurssit: Minulla on aikaa ja taitoa tehdä tarpeellista työtä ja sillä maksaa ostokseni, kylässä on työttömiä puuseppiä, materiaalikin on tarjolla. Valtakunnallinen raha estää keittiön remontoinnin mutta paikallisraha toisi ratkaisun. Seuraavassa esimerkkejä sen soveltamisesta: Mustonen tekee Keskiselle remonttia viikon. He sopivat, että tuntihinta on 50 kainuunmarkkaa. Aikaa menee 30 tuntia. Työn valmistuttua he ilmoittavat siitä kirjanpitäjälle, joka kirjaa Mustosen tilille plussaa 1500 ja vastaavan summan miinuksena Keskiselle. (Oravannahatkin olivat aikoinaan tilivaluutta, ei niitä kanniskeltu repussa kauppamatkoilla.) Työttömällä Moilasella olisi hyvää aikaa tehdä kaikenlaista, hän voisi aurata teitä, siivota, kuskata mummoja kauppaan, pilkkoa puita, tehdä remonttia. Näistä töistä voisi osan ottaa paikallisrahana. Tilille kertyneillä saamisillaan Moilanen voisi ostaa vaikkapa elintarvikkeita viljelijöiltä. Maanviljelijä Kauhanen tai puutarhuri Jokinen voisivat myydä tuotteitaan paikallisrahalla. Heillekin kertyisi tilille saamisia. He voisivat ottaa kiireimpänä aikana vaikkapa opiskelijan töihin. Talvella kun opiskelijalta loppuu rahat ja ruoka, hän tilaisi siankasvattajalta kerran kuussa 15 kilon palvikinkun ja luomukauraryynejä pari kiloa. Jos joku koululainen ei pysy kunnolla opetuksessa mukana, vanhemmat voisivat ostaa opettajalta yksityisopetusta jälkikasvulleen. Opettaja ostaisi vuorostaan paikallisrahalla vaikkapa jotain työsuorituksia kesämökilleen. Kauppias voisi ostaa paikallisrahalla lähiseudulta lihaa, kalaa, vihanneksia ja myydä niitä niin, että osa hinnasta on virallista ja osa paikallista rahaa. Kauppiaan myynti paikallisrahassa riippuisi siitä, miten paljon hän pystyy ostamaan paikallisrahalla. Asiakkaille on edullista ostaa paikallisrahallaan niin paljon kuin mahdollista. Minä korjailen naapureiden sähkölaitteita. Yksi naapuri pitää vanhan Toyotani kunnossa, toinen tekee putkityöt. Erillistä tilinpitoa ei tarvita, autetaan toista kun on tarve. Tähän tapaan toimien ihmisyhteisöt on eläneet jo ennen kivikautta. TV2:ssa oli 24.3.2000 ohjelma Kendalissa Englannissa toimivasta paikallisyhteisöstä otsikolla Oravannahat takaisin. Rahayksikön nimi on kent alueen läpi virtaavan Kent-joen mukaan. Ohjelman sisältöä: Kylät pysyvät hengissä, kilpailu ei hetkauta kyliä, työn arvo pysyy, on paljon sosiaalista kanssakäymistä, ei korkoa, lainaa saa ilmaiseksi, raha pysyy kylässä, luomutuotteita, puuseppä ottaa maksuksi puolet kentteinä, taloja kunnostetaan kenteillä, myytäviä tuotteita ja palveluja on 200, niistä on luettelo internetissä, lisäksi kaksi kertaa vuodessa julkaistaan lista, liittymislomakkeessa tulokas kertoo mitä tarjoaa ja mitä haluaa, erotessa tilin oltava nollilla, vuosikokous, johtoryhmä. Luulen, että yksinkertaisinkin verovirkailija pystyy estämään tällaisen globaalia markkinataloutta uhkaavan vaaran, jos joku kainulaisyhteisö sitä yrittäisi. Mutta voinhan minäkin kuvitella ja toivoa ihmettä. "Niin kauan oomme orjina, kuin meill’ on orjan luonto." Leo Mirala
|