-----

       Kun pioneerijoukkueen miesmäärä pieneni eikä edessä sattunut erikoisempaa meitä koskettavaa, jäi pääasiassa rakennustöitä tekevä joukkue entistä enemmän joukkueen varajohtajan alikersantti Lähteen, siviiliammatiltaan rakennusmestarin, johdettavaksi. Minun tehtäväni muodostui jonkinlaiseksi rakennusupseerin tehtäväksi rykmentin esikunnassa. Korsujen, taisteluhautojen ja esteiden rakentaminen alkoi päästä kaikkialla vauhtiin ja rakennusmateriaalia alettiin tarvita vastaavasti. Rykmentissä oli paljon väkeä ja kun he kävivät töihin, he tarvitsivat runsaasti työkaluja ja suuret määrät tarvikkeita. Piikkilankaa, sinkilöitä, rautalankaa, nauloja, lautaa, tiiliä, kaminoita jne. pyydettiin loputtomiin. Puhelimet soivat yhtä mittaa "lautaa, lautaa" ja minä jatkoin samaa säveltä divisioonan esikuntaan. Vähitellen, kun aikaa näytti olevan riittävästi, puhelintilaukset muuttuivat kirjallisiksi tilauksiksi ja alkoi kehittyä normaali paperisota tilauksineen, lähetysilmoituksineen, saapumisilmoituksineen, kulutusilmoituksineen, inventaarioineen jne. Uusia sotapäälliköitä alkoi tulla areenalle kamppailemaan vaikutusvallasta: niitä, jotka jakoivat jotain, pitivät tarkastuksia, vaativat määräaikaisilmoituksia. He alkoivat ansaita kannuksiaan ja nousta määräämään. Muodollisuudet ja niiden seuraamuksena virkavaltaisuus alkoivat itää ja kasvaa. Näin päästiin marraskuun loppuun.

------