http://www.salonseudunsotaveteraanit.fi/vesikivi_juhani.php
SALON SEUDUN SOTAVETERAANIEN KERTOMUKSIA
Juhani Vesikivi
OSUMA SOPPAJONOON
Viteleenmotin tienoilla oli siis aikamoinen viivytystaistelu. Kaiken aikaa ajoi kuormastoa juoksuvauhtia ja tielle tuli luoteja, mutta ei yhtenäisenä suihkuna. Maataistelukoneet kiusasivat jatkuvasti. Suomalaiset selvisivät siitä ja kaikki ehtivät tulla kapulatietä pitkin motin ympäri pois.
Rajakonnussa oli taisteluja, jossa tehtiin yksi sivulle päin suuntautuva koukkauskin. Kovempi paikka oli Rajakontu - Manssila kohdalla. Ennen kovan taistelun alkua sattui ikävä tapaus. Ensimmäisen komppanian miehiä oli soppajonossa Manssilan koululla. Laatokalla oli nostettu tähystyspallo ylös. Ne tähystivät sieltä ja ampuivat laivatykeillä. Tähän soppajonoon tuli osuma. Siihen tuli vain pari kolme isoa kranaattia, jonka seurauksena kuoli 18 miestä.
Mutta haavoittuneet ja kaatuneetkin saatiin aika nopeasti pois. Juuri sillä kohtaa oli marssimassa jokin kuormasto. Komppanianpäällikkö komensi ottamaan koulun pihalta haavoittuneet ja kaatuneetkin kuormiensa päälle ja veivät pois.
Itselläni on sotani aikana ollut mahdottoman hyvä onni ja useimmiten sillä tavalla, etten ole montaakaan kertaa joutunut oikein pahoihin paikkoihin. Mantsilan - Rajakonnun taistelun aikoihin yhden kaverin kanssa meidät komennettiin reserviin, varallaolijaksi vähän taaemmaksi. Koversimme henkilökohtaiset pikku poterot mäen rinteeseen, mistä näimme Laatokalle päin. Siellä sain takaapäin seurata sitä melskettä, mikä oli menossa. Sitten meille tuli kutsu suorittamaan vaihtoa. Mutta matkan varrella, ennenkuin ehdimme paljoakaan mennä eteenpäin, tuli tieto perääntymisestä ja meidänkin piti kääntää suuntamme taaksepäin.
YHTEYSVAIKEUKSIA SALMISSA
Salmin kylään asetuttiin vakavampaan vastarinta-asemaan. Minut komennettiin toisen komppanian päällikön luokse radiopuhelimen kanssa. Se oli suhteellisen aukealla paikalla oleva iso monttu, kai pommista syntynyt tai räjäytetty. Mutta sieltä ei saanut radiopuhelinyhteyttä. Kapteeni Aulanko käski minut pois, koska yhteys ei toiminut. Kapteeni kaatui hyvin pian sen tapahtuman jälkeen.
Hän oli Olli Aulangon veli ja niiden isä oli Päivölän kansanopiston johtajana. Komppanianpäällikön kaaduttua tämä isä kirjoitti pataljoonan komentajalle kirjeen kysyen, täyttikö hänen poikansa viimeiseen asti velvollisuutensa, johon komentaja vastasi, että täytti oikein hyvin.
Koska komppanian komentopaikalta ei toiminut yhteys, niin päätettiin mennä Salmin kirkontorniin tähystämään kuinka vihollinen ryhmittyy joen vastarannalle. Mutta sieltäkään yhteydet eivät toimineet.
Silloiset radiopuhelimet olivat melko huonoja verrattuna nykyiseen radiotoimintaan. Ne olivat ennen kaikkea raskaita. Siellä oli 120 voltin painava anodi ja pari hehkupatteria ja niissä oli mittaa kymmeniä senttejä. Kyllä niissä oli hankaluutta ja painoa verrattuna nykyaikaiseen kännykkään.
UUDESSAKYLÄSSÄ
Salmin jälkeen pataljoonan joukkoja asettui tiiviimmin puolustusasemiin Uudenkylän tienoille. Siellä minut komennettiin radiopuhelimen kanssa viivytyksessä olevan komppanian osan mukaan luutnantti Rantasilan kanssa. Suoritettiin kevyt viivytys. Mitään kovaa taistelua ei ennättänyt syntyä. Rantasila sai radiopuhelimen välityksellä perääntymiskäskyn. Perääntyessämme, siinä oli kaivetut taisteluhaudat, missä pääjoukko oli asemassa. Siihen asetettiin myös viestijoukkue linjaan taistelemaan. Mutta minä sain radiopuhelimeni kanssa mennä taaemmaksi.
Menimmekin muiden kanssa notkelman yli seuraavalle ylänköalueelle, jossa oli hyvä sauna. Panimme saunan lämpiämään ja juuri kun se oli kunnossa kylpyä varten, tuli voimakas vihollisen hyökkäys ja jouduimme perääntymään kovan paukkeen kanssa. Tässä taistelussa viestijoukkueesta katosi kaksi miestä Meriluoto ja Kaurala.