Tarina Ruotsin kuninkaan unohtamasta hatusta

[1.6.1921.] Ote päiväkirjasta, jota pidin ollessani keräämässä kansantietoutta Raja-Karjalassa: 

Olen Salmin Manssilassa, aivan rajan pinnassa. Istuin iltaa rajan takaa paenneen Vieljärven ortodoksisen kirkkoherran luona. Hän on arvokas, valkovaippainen, liehuvatukkainen vanhus. Hän toivoo voivansa palata lähiaikoina seurakuntaansa. Ainokaisessa huoneessaan hän tarjosi minulle teetä ja kertoili tarinoita Aunuksen haltiaolennoista: vetehisestä, joka seisauttaa myllyn, karusta, joka on puun pituinen ja jolla on potsin korvat, tanhuthardiista, joka pitää huolta karjan menestyksestä.
   Hänen näitä jutellessaan tuli nuori mies sisään, Aunuksen-pakolaisia hänkin, risti silmänsä obrazan edessä ja liittyi seuraamme.
   Hän kertoi omituisen tarinan - mieleeni tuli Kyffhäuserin Barbarossa, joka istuu luolassaan odottaen kutsua.
    Ruotsi ja Venäjä sotivat keskenään Rajakonnussa Aunuksessa. Ruotsin kuningas hävisi Venäjän kuninkaalle ja peräytyi yli rajan. Kiireissään hän unohti hattunsa Grosnoihin. Mutta kerran hän tulee sitä noutamaan.
   -Nyt odotamme, odotamme, odotamme, sanoi kirkkoherra.
   -Kenties ennustus tarkoitti äskeistä Aunuksen retkikuntaa? kysyin minä.
   -Ei, ei niin ajattele kukaan Rajakonnussa. Me uskomme, että se hattu vielä noudetaan. Kaikki me uskomme.
   Lähdimme korkealle tsasounamäelle. Sinne häämöttivat piikkilangan takaa Rajakonnun uudet talot ja Laatokan musta vesi. Koillisessa oli tulipunainen kajo.

Sivu 11

Kirjassa kuvataan hyökkäysvaiheen taisteluja Tulemalla, Uudessa kylässä, Räimälässä, Tiedotuskomppanian majailua Manssilassa ja Rajakonnun valloitusta.