◄◄Sivuston  alkuun
    ◄ Sota

Herzenin varoitus Karjalan Retkikunnalle Salmissa 20.4.1919 käyttäytyä sivistyneesti. Mutta hautaristien ampuminen ja kirkossa häiriköinti oli vasta alkua. Mitä tapahtui seuraavana päivänä?
Retkikuntalaiset aloittivat Itä-Karjalan vapauttamisen harjoittelemalla  ensin omalla puolella!

Manssilan Musta pääsiäinen 21.4.1919 (toinen pääsiäispäivä)

Viktor Lampinen 21.10.1996 Ilmari Missi haastattelija:
Minun isä oli punikki. Hän pääsi karkuun Aunuksessa. Joutui jäämään sinne. Ilmeisesti kävi salaa kotonaan, ja sitten saivat tietää, vaimo vietiin pääsiäisen aikaan 1919 kuulusteltavaksi. Hänet päästettiin pois sieltä Salmista pääsiäispäivänä. Hän oli ollut pidätettynä ja oli kotiin tulossa jalan. Sokolovin Pekka ja tulliviskaalin poika ajoivat hevosella perästä päin. He tavoittivat äidin 4 km:n päässä kylästä Vuareckoin sillan luona ja Pekka ampui äidin siihen. Sillan alle tunkivat ruumiin. Tulliesimiehen poika kertoi sen isälleen ja yksi tullimiehistä tuli kertomaan, että äiti on siellä. Asiasta ei käyty oikeutta, sehän oli sankariteko kun punikin tappoi.
Isä jäi Aunukseen, hänethän olisi ilman muuta tapettu tällä puolen. Olen kuullut että n. v. 1930 olisi kuollut siellä.

Pauli Alanko 9.5.2001 Ilmari Missi haastattelija:
Pekka Sokolov muutti kohta pohjoiseen. Kai omatunto vähän kolkutteli ja sinne "Vuoren kuningas" kuolikin ilmeisesti lyijymyrkytykseen. Sankarin hautajaiset järjestettiin Manssilassa.

Retkikuntalaiset ampuivat  postia kuljettaneen Ojalan ainoan pojan Pekan Vuareckoin lammen lähellä notkelmaan ja veivät rahat. Myöhemmin jalasjärveläinen mies oli vakavasti sairas, tuli tunnontuskiin ja tunnusti ryöstömurhan. Sanoi että toisena oli Jukka Ruutala. Nimismies pidätti Ruutalan, joka sanoi ettei tunne koko miestä, se höpisöö. Ruutala vapautettiin näytön puutteessa.

Salmin kreikkalaiskatolisen seurakunnan vuosien 1900-1920 pääkirjasta sivulta 354 käy ilmi mm. seuraavaa:
Salmin kunnan Virtilän kylässä asunut Aleksei Alekseinpoika Hartikainen syntyi 1879 ja kuoli Aunuksessa 21.4.1919.
1. Poika Viktor, joka syntyi 1902 ja kuoli 21.4.1919.

Todellisuudessa retkikuntalaiset ampuivat Aleksein ja hänen vanhimman poikansa Vihtorin heidän kotonaan Grosnoissa, toisena pääsiäispäivänä 21.4.1919 äidin nähden. Emäntä Miina istui sisällä sylissään 4-vuotias Nestor kun retkikuntalainen uhkasi ampua emännänkin. Miina sanoi että ampukaa myös lapsi ettei jää orvoksi. Toinen retkikuntalainen tuli väliin, kivääri laukesi ja luoti osui seinään. Samana päivänä Aunuksen joukot hyökkäsivät rajan yli Rajakontuun ja sieltä jatkoivat Aunukseen.  Nestorin poika otti minuun yhteyttä viime talvena.

Mirko Harjula: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922 sivulla 283 mainitaan Aunuksen retken aikana surmattuja suomalaisia:
Hartikainen A ja Hartikainen V - valkoiset teloittivat Rajakonnussa huhtikuussa 1919.

Retkikuntalaisten teot Manssilassa

+ Pavel Haritonov Alanko 85v
+ vaimo Tatjana Haritonov
+ tytär Pelagia Lampinen 30v
* poika Jakov Haritonov joutui pakenemaan Venäjälle, sinne jäi
* Lampinen joutui pakenemaan Venäjälle, sinne jäi
* Lampisen kolme lasta joutuivat lastenkotiin, vanhin Viktor Lampinen
+ Aleksei Hartikainen 50v
+ poika Viktor 17v
+ Postinkantaja Pekka Ojala  24v murhattiin ja ryöstettiin, Georgi Ivanov Ojalan ainoa poika.

Ragnar Nordström: Voitto taikka kuolema, (hyökkäys alkoi kaikilla rintamilla 21.4.1919 klo 5 aamulla)
"Kun raja ylitettiin Mantsilan ja Rajakonnun kylien välistä, päätettiin, että ainoastaan upseerit ja alipäällystö yllättäisivät venäläisen kasarmin, joka oli sata metriä toisella puolen rajan. Näin myös toimittiin. Ryntäsimme yllättäen kohti, saarroimme talon, heitimme ikkunoista sisään käsikranaatteja ja tunkeuduimme sitten sisään ovista. Venäläiset yllätettiin täydellisesti, ja he hyppivät ulos ikkunoista, ne nimittäin jotka eivät olleet kaatuneet tai haavoittuneet. Vastarintaa oli 40-50 miestä. Meillä ei ollut tappioita."

Leo Mirala