Suomen Vapaussodan Historian Komitealle (VSHK) aineistoa vapaussodasta Salmin pitäjässä.

Salmin Tuleman työväenyhdistys muodosti punakaartin alku syksystä v. 1917, mutta aseita ei kaartilla ollut muuta kuin haulikkoja joku kappale. Kaartiin kuului noin 50 miestä ja heidän päällikkönään oli eräs Laine niminen mies sekä Seppä Rikhard Rautavirta. Punakaarti toimi yhdessä venäläisen sotaväen kanssa, joka oli majoittunut 8 miestä Tuleman kylään, 5 miestä Manschilan kylään ja 3 miestä Kaunoiselän ja Kanabrojärven kylään.

Suojeluskunta perustettiin 20 päivänä marraskuuta 1917, mutta vaikutti Salmin pitäjän rajan läheinen asema sen, että siihen oli alussa sangen vaikea saada jäseniä ja oli suurin osa kansaa vastustavalla kannalla suojeluskuntaan nähden, jonkavuoksi suojeluskunnan toiminta jonkun ajan kuluttua lakkasi. Uudestaan perustettiin suojeluskunta 27 päivänä tammikuuta 1918, jolloin siihen kuului 14 miestä. Samana päivänä jolloin suojeluskunta perustettiin riisuivat suojeluskuntalaiset Konstaapeli S. Hipin johdolla Tuleman kylässä majailevilta ryssän sotilailta aseet ja sitten meni vielä samana iltana 8 suojeluskuntalaista 25 km päässä aivan Wenäjän rajalla olevaan Manschilan kylään, jossa riisuivat siellä majailevilta 5 ryssältä aseet ja ottivat haltuun näillä olleet 32000 kpl. kiväärin patruuneja, jotka lähetettiin Antrean rintamalle, jossa niihin aikoihin oli kova puute patruunista. Ryssät, joilta oli riisuttu aseet lähetettiin kotimaahansa, jonne myös Kanaprojärveltä ja Kaunoiselässä majailevat ryssät omasta alotteestaan siirtyivät.

Tämän jälkeen ruvettiin suojeluskuntia täydellä todella perustamaan ja vaikka liittyminen siihen alussa olikin perin vastahakoista, niin saatiin kuitenkin muodostetuksi suojeluskuntia useampaan kylään ja saatiinpa lähtemään rintamalle kolme eri joukkoa. Ensimmäisessä joukossa läksi 8 miestä, toisessa 5 ja kolmannessa 9 miestä - nämä joutuivat Antrean ja Raudun rintamalle ja kaatui näistä vapaaehtoisista 2 ja useimmat haavottuivat.

Muut suojeluskuntalaiset jäivät Salmiin paikallisiin vartiotoimiin ja olikin se erittäin tarpeellista sen vuoksi, että Salmin kautta vaelsivat kotiinsa Wenäjälle Suomessa aseista riisutut venäläiset sotamiehet, joita kulki lakkaamatta suurissa monisatamiehisissä joukoissa. Sitäpaitsi täytyi suojeluskuntalaisten rajanylityksissä pitää tarkasti silmällä sitä, etteivät Suomesta päin karkuun päässeet punikit pääsisi pakenemaan rajan yli Wenäjälle ja saatiinkin rajalla kiinni useita vaarallisia punakaartilaisia. Salmin rajakylien suojeluskuntalaisilla oli vielä se erittäin tärkeä tehtävä, että se oli etuvartiossa niitä punikkeja vastaan, jotka tuhat lukuisissa joukoissa alinomaan uhkasivat hyökätä Suomeen Salmin kautta. Taisteluja ei kuitenkaan rajalla tapahtunut, mutta sai suojeluskunta kuitenkin alinomaan olla varuillaan.

Kutsunnan kautta saaduista miehistä jäi myös suurin osa Salmiin rajavartioryhmään, mutta muut noin 150 miestä joutui Raudun rintamalle, jossa heistä kaatui 18 ja haavottui noin 60 miestä.

Salmissa olleista punakaartilaisista pääsi suurin osa yksitellen pakenemaan Wenäjälle eikä punakaarti Salmissa koskaan päässyt mainittavaan asemaan.

Salmin Nimismiehen konttorissa helmikuun 14 päivänä 1919
Emil Zitting
apulaisnimismies Salmissa.

◄◄Sivuston  alkuun
    ◄ Sota