Ilta-Sanomat  10.12.2005: 

Puuro jäi kesken

Pommiuhkaus ajoi iäkkäät karjalaiset taas evakkoon.

 Karjalaisten pikkujoulut saivat tylyn lopun eilen iltapäivällä, kun Karjalatalo tyhjennettiin pommiuhan vuoksi. Juhlatunnelmissa olleet vanhukset ajettiin ulos pakkaseen Helsingin Käpylässä.
Puhelimitse annetun uhkauksen vastaanotti Karjalatalon ravintolatoimintaa pyörittävä Sodexho noin kello 16 iltapäivällä.
- Puurot jäivät lautasille, eikä siinä ehtinyt ottaa edes tavaroita mukaan kun lähtö kävi, tuohtunut Raija sanoi Karjalatalon pihalla.

Entinen salmilainen yritti suhtautua positiivisesti juhlien keskeytykseen, mutta helppoa se ei ollut.
- Olen jo kolmatta kertaa evakossa, mutta ei kai tälle mitään voi, hän sanoi urheasti.
Raija odotti ystäviensä kanssa puolitoista tuntia kylmässä, ennen kuin heidät päästettiin takaisin sisälle.
Salmilaisten oli vaikea käsittää, miksi ilkivalta kohdistui Karjalataloon.
- Tämä tuntuu todella pahalta. Onko jollain jotain karjalaisia vastaan, kysyi Martta.
Pihalla seisoneiden odotus palkittiin, kun poliisi sai lopulta varmistettua, että uhkauksella ei ollut todellista perää.
Poliisilla ei ole tietoa pommiuhkan tekijästä.
- Tuntematon henkilö soitti uhkauksen. Tällaista tapahtuu jonkin verran, mutta yleensä nämä tapaukset ovat kiusantekoa, päivystävä komisario Samppa Holopainen kommentoi.

 ◄◄Sivuston alkuun
   ◄ Salmilaisten sivulle

Kuva:peter jansson

 

Kotisivujen laatijan silminnäkijäkuvaus:

Helsingin salmilaiset pikkujoulujuhlassaan perjantaina joulukuun 9. päivä 2005 Karjalatalon yläsalissa.

Juhla oli puolivälissä, joululaulut laulettu ja runot lausuttu, juuri oli päästy juhlan kohokohtaan - puuron syötiin kun pelästynyt vahtimestari tuli ja kehotti juhlakansaa poistumaan rauhallisesti ulos pääoven eteen.  Oli juuri tullut pommiuhkaus, Karjalatalossa räjähtää pommi! No me evakot vain rauhallisesti totesimme että eipä tässä vähään aikaan ole tarvinnutkaan pommeja pelätä. No mennään nyt sitten.

Etualalla selin Salmin Karkussa 1944 syntynyt seuramme hovirunoilija Kari Eronen.

Karjalatalon pääoven edessä  pimeydessä seisoi useita poliisiautoja,  pari astetta pakkasta, eikä lunta. Aivan toista kuin Talvisodan alla evakkoon lähtiessä marraskussa 1939.

Aikaisemmilla evakkoreissuilla monelta hymy hyytyi mutta tällä kerralla tuppas naurattamaan. Kuvassa Ent. Salmilaiset ry: jäseniä. Jäsenten menetykset eivät olleet järin suuria, puuron syönti  jäi kesken, kakkukahvit nauttimatta ja arpajaiset pitämättä, puuro + pääsymaksu 10 euroa. Edellisillä kerroilla jäi talot ja tavarat, joiltain pullat uuniin ja karjalanpaisti pöydälle.

Minä rahastonhoitajan ominaisuudessa keräsin rahat tarkasti talteen, seura ei kärsinyt rahallisia menetyksiä, päinvastoin jopa voitti hiukan! (Sodissa ja konflikteissahan yleensä rahamiehet voittavat.) Vaillinaisen tarjoilun hoitanut monikansallinen Sodexho pääsi myös voitolle. Koska voitto ei ollut maksimaalinen, yhtiö tietysti raportoi neljännesvuosikatsauksessaan  kärsineensä huomattavia tappioita kansainvälisen terrorismin takia.

Aikamme paleltuamme useimmat painuivat koteihinsa. Minä vaimoni ja parin muun kanssa  menimme jatkoille  Sirkan luo, kuvassa toinen vasemmalta. Sirkalla, kunnon karjalaiseen tapaan tuli hetkessä pöytäään piirakat, kakut ja glögit. Siinä sitä siunailtiin tämänkertaista evakkoreissua.

 

Hovirunoilijamme karkkulainen Kari Eronen kirjoitti
samana perjantai-iltana  tapauksesta juhlarunon.

SALMILAISTEN JUHLAT KARJALATALOLLA  091205
Juhlat oli meillä suuret
kaikilla siis karjalaiset juuret.
Salmilaiset näin kun kokoontuu
silloin hymyssä, kaikilla on suu
Mukava, kaikkia on tavata
sydämmiään muille avata.

Aivan Joulu tuli mieleen
laulut kun nousi kieleen
Näin ihan kyynel tuli silmään
ja lämmitti tuon kylmän sään.
Oispa meillä aina Joulu
eikä rasittaisi turha touhu.

Kyllä lapsuuden kaikki muistaa
vaikka lopputulos selkää puistaa.
Kyllä kaikki muistot ovat rakkaat,
vaikka niitä aina pakkaat.
Onhan siellä usein käyty
synnyinseudut kaikki nähty.

Mutta sitten tuli yllätys
taloon tuli pommihälytys!
Pilaksihan sitä ensin luultiin
mutta sitten käsky kuultiin
ulos kaikkien on nyt mentävä
parkkipaikalle siis lähdettävä.

 Piha oli täynnä poliisia
ei tämä ollutkaan siis pila.
Joka paikka tarkkaan tutkittiin,
me ulkona vain värjäteltiin.
Vielä pommikoirat talon kiersi
meillä kylmä aivan hiersi.

Lopulta me oisi päästy sisään
löytynyt ei sieltä mitään,
mutta tunti oli mennyt aikaa
sotkenut  näin Joulun taikaa.
Näin tää juhla päättyi evakkoon
uskottu ei olis sitä ennakkoon.

Vaikka juhlat loppui ennen kuutta
ei tämä ollut kelleen uutta.
Mutta onhan tämä tosi ikävää
kellä seota voi näin pää?
Mutta kaikille Hyvää Uutta Vuotta
toivotaan, ettei silloin tulla suotta!

Kari, vanha käpy

 

Helsingin Mellunmäessä lauantaina 10.12.2005 klo 23.00
Leo Mirala, kotisivujen laatija, evakko

Myöhemmin:
Poliisi selvitti ripeästi, mistä puhelinnumerosta uhkaus oli soitettu.
Selvisi, että eräs työtön nuorimies joka ei ollut päässyt Karjalatalon ravintolaan, päätti kostaa ravintolalle.
Kaveri joutunee oikeuteen, seurakin hakee korvausta tappioilleen.
Myöhemmin jouduin rikoksen sovitteluun sovittelutoimistoon Toiselle linjalle. Kaveri oli  kovin katuvainen.
Kaveri ei joutunut käräjäoikeuteen, korvaukset sovittiin. Lohdutin terroristia että vähällä selvisit, ajattelepa kolleegaa joka poltti Porvoon kirkon kännipäissään, sai vankeutta.
Seura sai sen verran korvauksia että seuraavan vuoden pikkujoulussa ei tarvinnut jäsenten maksaa puurosta.