JOULUAPU 041209
Oli pimeää ja mielikin musta.
Pyöri päässäkin tuhat ajatusta.
On pian joulukiireet ja huoli,
et' mistä sais kinkun, tai edes puoli?
On lanttulaatikko tekemättä
ja lahjatkin käärimättä.
Joulusiivouskin painaa mieltä,
pitäis' pyyhkäistä edes tuolta ja sieltä.
Miksi ajatuskin jo väsyttää ?
Mikä mieltä nyt voisi piristää?
Näin ajattelin, ovikello kun soi.
Kuka kumma sieltä nyt tulla voi?
Mitä ihmettä! Siel' oli tonttu ja luuta.
"Tässä siivousapua tai jotain muuta".
Sanoi tonttu ja luutansa sisään viskas
ja matot lattialta kiskas.
En ehtinyt saada sanaa suusta,
kantoi tonttu jo sisään joulukuusta.
Hän lakaisi, luuttusi, lahjat kääri
ja vielä jouluruuatkin hääri.
Totes tonttu, et' et' hyvä on mieli mulla,
kun apulaiseksi sulle sain tulla'.
Lauloi joululaulun viel' tonttu ja lähti.
Syttyi silloin taivaalle joulutähti.
Istuin hetken viel' omissa aatteissa.
Tajusin, oli enkeli tontun vaatteissa.
Olin pyörällä päästä , mut' ymmärsin:
Kun auttaa, saa jotain itsekin.
Jeesuksesta se meille kertoo,
asian, jolla ei oo vertoo.
Hän enkeleille joulun tekee
kanssa jumalan, valmistelee.
Olkaamme siis kiitollisia
ja muistetaan myös paimenia.
Valoa ne tuovat meille,
syksyn teille, pimeille.
Entä jos ei olis enkeleitä,
kuka silloin auttais meitä?
Mutta jumala on järjestänyt
enkelit on tänne lentänyt.
Kari, vanha käpy
Yhdistyksemme hovirunoilija