Juho Kujola syntyi 18. tammikuuta 1884 Salmin pitäjän Miiilalan kylässä. Miinala oli Salmin suurimpia kyliä, n. 20 km :n päässä silloisesta valtakunnanrajasta. Hänen kotinsa oli kylän halki virtaavan runsasvetisen Miinalanjoen rannalla. Kodin alla kulki aidattu kuja, karjalaksi kujo; tämä oli aiheena Kujola-nimeen, johon hän ennen kandidaatiksi valmistumistaan vaihtoi vanhan sukunimensä Lasarevin.
   Millaiselta näytti Miinalan kylä ennen talvisotaa? Kylää on sattuvin sanoin kuvaillut Kujolan lähinaapurin Hosainoffin tytär Manja Haltia seuraavaan tapaan: 

»Salmin pitäjän Miinala oli erikoislaatuinen rajakarjalainen kylä, jonka talot, päädyt joelle silmäten, olivat ryhmittyneet Miinalan joen molemmille rannoille noin kolmen kilometrin pituiseksi rivistöksi. Metsä oli karkoitettu kauaksi, ja pitkät ja kapeat tilukset alkoivat välittömästi asumusten takaa. Äärimmäisiä rantaäyräitä vallitsivat saunat. Kotoinen kyly liittyi läheisesti jokaisen perheen elämään, ja ahkerasti niitä käytettiin. Jokeen viettävät rinteet tarjosivat oivallisia puutarhanpaikkoja. Silti ani harvat omistivat varsinaisen puutarhaviljelmän. Useimpien talojen ympäristön autiutta elävöitti vain yksinäinen koivu pihapolun laidassa, kotikuusi korkeuteen kohoavin latvoin, saunan pielessä kyyhöttävä pihlaja tai rantaa koristava tuomisto. Kyläkuvaa hallitseva puinen tsasouna, rukoushuone, yleni korkeahkolla töyräällä katsellen kultaristisen kupoolinsa kuvaa veden peilissä vain parin sadan metrin päässä paikasta, jossa joen uoma laajeni matalarantaiseksi Laatokan lahdeksi.»     (Radiopakinasta  »Lapsuuteni Miinala»; keväällä 1959)

  Juho Kujolan molemmat vanhemmat olivat Miinalan kylän synnynnäisiä. Isä Ivan Lasarev oli syntynyt 19. elokuuta 1845 ja äiti Petoin Okulin 31. toukokuuta 1853. Lapsia heillä oli yksitoista, mutta vain kolme eli aikuiseksi saakka. Isä oli seudun huomatuimpia henkilöitä, ja hänen puuhansa ulottuivat monelle alalle. Nuorukaisena hän lähti suurien nälkävuosien aikana Aunuksen leipämaille elantoaan hakemaan, niin kuin silloin monet muutkin salmilaiset. Ivan Lasarev asettui Aunukseen Ladogan kaupunkiin, missä hän toimi kauppa-apulaisena useita vuosia. Tällöin hän oppi venäjän kielen ja perehtyi monipuolisesti kaupankäyntiin. Aunuksesta palattuaan Ivan Lasarev perustikin pian kotitaloonsa kaupan, jonka menestys kasvoi vuosi vuodelta. Liiketoimiaan varten hän oli ostanut Koivistolta vanhan koivistolaismallisen 3-mastoisen kaljaasin, joka perusteellisesti korjattiin ja juhlallisesti laskettiin uudelleen Laatokan vesille. Kaljaasin miehistöön kuului 4-5 miestä, ja sillä kuljetettiin Pietariin kymmeniä lasteja milloin halkoja, milloin nupukiviä Pietarin katutöitä varten. Pietarista ostettiin jauhoja ja kankaita, mutta ei valmiita vaatteita. Toisilla Miinalan taloilla ei ollut näin suuria aluksia; muut kuljettivat jauhoja Pietarista gallottu-nimisillä suurilla veneillä.
   Myös kotitilansa viljelijänä Ivan Lasarev osoittautui tarmokkaaksi ja taitavaksi. Paikkakunnan ensimmäisten joukossa hän ryhtyi hankkimaan uusia maanmuokkausvälineitä, kuten rauta-auran ja rautakarhin, joilla hän raivasi niittyjä pelloiksi ja viljeli niitä. Aikaisemmin heinää oli saatu vain luonnonniityiltä, nurmilta, mutta Ivan Lasarev alkoi -muistitiedon mukaan ensimmäisenä Miinalan kylässä -viljellä kylvöheinääkin. Tärkeä elinkeino oli myös kalastus, jota hän hyvin tuloksin harjoitti niin kuin muutkin Laatokan meren äärellä asuvat salmilaiset. Hänen harvinainen pystyvyytensä ilmeni vielä muutenkin: hänet mainitaan hyvin kätevänä puuseppänä ja kirvesmiehenä, joka valmisti huonekaluja ja työvälineitä; itse hän pystyi rakentamaan itselleen rakennuksiakin. Elämänsä loppupuolella hän hoiti kotikylänsä kansakoulussa käsityönopettajan virkaa. - Ivan Lasarev kuoli 14. marraskuuta 1927 kahdeksankymmenenkahden vuoden ikäisenä. Hänen vaimonsa oli kuollut jo aikaisemmin, 29. maaliskuuta 1910.
   Juho Kujola on tiettävästi ensimmäinen, joka Salmin suuresta pitäjästä on lähtenyt opintielle. Hän kävi kolmen kilometrin päässä sijaitsevan kansakoulun, jossa silloin oli kaksi kreikkalaiskatolista ja yksi luterilainen opettaja. Sen jälkeisenä kesänä hänen vanhempi veljensä, liikkuessaan asioilla Pitkässärannassa, tapasi hänen entisen opettajansa Katja Schatalovin, joka oli hiljan muuttanut Pitkäänrantaan. Opettaja kysyi, mitä kotona arveltiin siitä, että nuorempi veli pantaisiin Sortavalan lyseoon. Juhon entinen opettaja kannatti asiaa lämpimästi, samoin isäkin, joka arveli, että saahan poika sitten pitäjänsihteerin toimen, kun Sortavalan koulun käy. Syksyllä 1896 isä yhdessä koulun miesopettajan Ivan Mihailovin (myöh. Mikkola) kanssa saattoi poikansa syystutkinnoille Sortavalan lyseoon, joka vielä silloin oli 5-luokkainen.
   Sortavalan lyseon rehtorina oli siihen aikaan luonnontieteen ja maantieteen lehtori Frans Johan Herman Linden, sitten (v:sta 1897) suomen kielen ja historian lehtori Paavo Sakari Friberg (myöh. Vuoristo) vuoden ja matematiikan lehtori Kalle Samuli Kaikkonen kaksi vuotta sekä v :sta 1900 historian lehtori tohtori 0. A. Forsström (v:sta 1905 Hainari). Tohtori Forsström oli lämmin Karjalan ystävä, ja hän otti lahjakkaan salmilaispojan Juho Lasarevin erikoiseen suojelukseensa. Kun tohtori Forsström huomasi oppilaansa Juhon puhuvan täydellisesti Salmin karjalaa, hän opetti hyväpäiselle pojalle murteen tarkekirjoitusta, jotta tämä pystyisi tekemään muistiinpanoja kotimurteestaan.