| Yksi sotilaannappi vastaa kymmentä
siviiliä Nuori Karjala 10/1977 Alvi Hukka |
◄◄Sivuston alkuun ◄ Manssilan rajavartiosto |
| Elettiin ns. talvisotaa edeltäneitä vuosia - siellä koti-Karjalassa, Salmin pitäjän kylissä. Kuten monet vielä muistavat ja ovat tietoisia, Salmin rajavartiostosta osa oli sijoitettu Manssilaan, majoituspaikkana puiset ja punaiset kasarmit. Täältä käsin huollettiin kenttävartiot rajan pinnassa oleviin vartiopaikkoihin eri kylissä, mm. Rajaselkään ja Orusjärvelle. Rajanvartijat olivat lähinnä Laatokan Karjalan pitäjistä, mutta oli heitä myös muualtakin Suomesta; tarkoitan tässä lähinnä palkattuja rajanvartijoita. Rajanvartijat olivat rajan kansan keskuudessa pidettyjä, sillä joutuivathan he monissa asioissa kanssakäymisiin heidän kanssaan. Mutta sitten olivat nuo iänikuiset huvitukset. Pidettiin paitsi ns. nurkkatansseja, myös iltamia. Näihin kokoontui nuoria jopa naapurikylistäkin, eivätkä yhden kylän tytöt kaikille pojille riittäneet, kun rajanvartijatkin olivat heitä kärkkymässä. Sitäpaitsi sotilaspukuiset nuoret miehet erottuivat siviileistä sekä joustavamman käyttäytymisensä että ryhdikkyytensä vuoksi. Niinpä rajanvartijat tanssittelivat tyttöjä ahkerasti, veivät heitä jäähylle ja saattelivat jopa kotiinkin. Tämä ei voinut olla harmittamatta siviilipoikia. Usein tytöt joutuivat välimiehiksi ja sanasodissa nakkelivat niskojaan julistaen, että yksi sotilaan nappi vastaa kymmentä siviiliä. No, tuollaisesta nolauksesta etsiitiin jopa kättä pitempää, ja niin saattoi syntyä molemminpuolinen rökitys vaihtelevalla onnella. Me pojankoltiaiset nautimme siitä, kuinka rajavartioston sotilaat selviytyivät taisteluharjoituksista. Keräsimme heidän taistelukentiltä hylssyjä ja tutkistelimme niitä. Mutta mielenkiintoisia olivat myös hevosten vetämät kenttäkeittiöt. Joskus onnistuimme niistä saada oikeaa miesten ruokaa ja sekös nostatti itsetuntoamme. Kun kesäisin rajavartiosto leiriytyi Saarijärven rannalle, niin lähikylien nuorisokin kävi siellä iltaisin ja pyhäisin hu vittelemassa. Siellä oli monenlaisia kenttäpelejä, kuten tikanheittoa ja jopa ammuntaakin. Mutta siellä myös tanssittiin ja ne taisivat vetää parhaiten puoleensa, sillä pääsihän nuoriso niissä merkeissä lähemmäksi toisiaan. Monet parit sieltä löysivätkin yhteisen onnensa ja elämän- tiensä. Kaiken kaikkiaan rajanvartijat olivat rehtejä ja ystäviä siinä missä muutkin. Ehkäpä silloin heidän voittamansa elänmänkumppanit ovat jaksaneet olla ainakin yhden sotilaannapin arvoisia, sillä puolustivathan he niitä jo seurusteluvaiheen aikana. Aikanaan myös rajapitäjämme siviilit saivat yhdessä rajanvartijoitten kanssa puolustaa niitä seutuja, joissa aikaisemmin lemmenkipeinä oli toinen toisille aidanseipäitä heristelty. Mutta menneet ovat menneitä, ja alakasvuisuushan tuollaisia tökeryyksiä teetti. Mutta kyllä silloiset tytöt ymmärsivät varman päälle puolustaessaan sotilaannappeja, vaikka tuskin niistä yhtä pitivät kymmenen siviilin arvoisena. - Alvi Hukka
|
|
Kuten huomaat kaksi kolmesta on valinnut rajanvartijan