5.7.2004 -pr

Lempi Iivanantytär Herzin Pogrankondushista ( Rajakontu )
kirjoittajana  Pentti Röppänen 11.7.2004.

Käydessäni Salmissa 4 - 7 .7 2004. tutustumassa syntymäseutuuni, tapasin  samalla ihmisiä entiseen Suomeen ja Salmiin kuuluvassa  kauniissa Rajakonnun kylässä  (  Pogrankondushi kyrillisin aakkosin on nyt tienviitoissa Laatokan rantatiellä – tämä kylä kuului ennen Stolbovan rauhaa 1617 Viipurinlääniin ja Ruotsi- Suomeen ; – siirtyen tuon rauhan jälkeen Vitelenlääniin ja Aunuksen kuvernementtiin Venäjälle ) .

Olin excursio- matkallani ensin Vienan Karjalassa Jyskyjärvellä vienankielen kurssilla 29.6.- 3.7.2004. Vein sinne Jyskyjärven kielikurssille professori Pekka Zaikoville samalla  Helsingistä Karjalan sivistysseuralta raha-avustuksen kurssin järjestämistä varten .. ja Pekka antoi minulle 18 kpl Anatoli Koppalevin uusia kirjoja Helsinkiin seuralle myytäväksi  . Kirjan nimi on : ” Zil coi muheloittau ”.

Sieltä jatkoin matkaa sitten omalla rakkaalla,  valkealla ja uskollisella 21 vuotta vanhalla Renault TC 9- autollani kohden Pedrosavodskia, jonne vein samalla muuttokuormineen Nina rouvan , Sergei nimisen poikansa kanssa Novaja Juskozerolta miehensä luokse Petroskoihin… josta Ninan mies oli saanut hyvän työpaikan—työstä on pulaa Uudessa Jyskyjärvessä ja työttömyyttä paljon.

Edellisenä iltana oli Nina Arhipova tarjonnut meille kurssilaisille hyvän saunan ja illanvieton juhla-aterioineen kotonaan. Koiransa hän jätti vanhan äitinsä luokse hoitoon samalle paikkakunnalle. Kaksi kuuta hän on siellä Petroskoissa , ja sitten alkaa opettajan työt Ninalla -  kun kesäloma loppuu.

 Petroskoista jatkui matkani,  yksinään ilman puheseuraa, kohden Laatokkaa Olonesin kaupungin kautta  Videlitsaan ja Pogrankondushaan, Manssilaan, Salmiin ja kävin vielä Pitkärannan lähettyvillä tankkaamassa 95 -bensiiniä tankin täyteen ja kolme 10- litran kanisteria takakonttiin matkan varalle, koska asemia on aika harvassa vielä … lähinnä kyllä pohjoisemmilla alueilla liikuttaessa Vienan Karjalassa  - Aunuksessa on hyvät tiet ja asemia sopivasti .

Salmin keskustaan tutustuin ja Kirkon raunioihin, ottaen niistä -  ja autostani valokuvia muistoksi matkastani. Aamulla 4.7.2004 kello 06:10 olin kirkon raunioilla ja kuvailin sitä ja ajattelin, että täällä aikoinaan 1933 isäni ja äitini olivat ottaneet hääkuvan itsestään vihkitilaisuutensa yhteydessä . Heidän häät olivat kestäneet kolme, neljä päivää ollen suuri juhlatapahtuma näin ollen.

 Ehkäpä minutkin oli siinä kirkossa kastettu, jos ei sitten pappi ollut tullut kotiimme kastamaan ? Kun muistelen tarkemmin, taisi pappi tulla kotiimme -  sillä samalla kotiimme oli yllättäen tullut myös Stefan Salminen. . . ja näin saatiin miespuolinen kummi minulle! Teppo Salminen on kummisetäni ja tullut kastetoimitukseen Taivaan lahjana  aikoinaan vanhemmilleni ja minulle!

 Tulema nimellä ei kulje enää se Salmin keskusta, -  vaan Salmi nimi tunnetaan sen paikan nimenä nyt. Jos puhuin Tulemasta niin ihmeteltiin vain, eikä tiedetty mitä tarkoitin sillä - joten nimet muuttuvat myös historian kulussa!  Professori Pekka Zaikov myös ihmetteli Tulema nimeä siellä Jyskyjärven excurssiollamme- ei tuntenut sitä !

Tuleman kirkonkylä on nyt Salmi !

Paluumatkallani näin Pogrankondushissa näkötornin- ja pysäytin autoni sen juurelle aikomuksenani mennä sieltä katsomaan Laatokan merta, joka siinä kauniisti peilasi auringon säteiden  loisteessa kesän lämmössä!

Ovi oli kuitenkin tornissa  kiinni, joten aloin syömään eväitäni siinä tornin juurella ,  ajattelin vähän levätä -  ja täytin  myös samalla siinä autoni bensatankin kanisteristani  täyteen -  aikomuksenani sen jälkeen jatkaa matkaani Olonesin ja Petroskoin kautta Muurmanskin valtatielle ja sieltä sitten kääntyä Kostamuksen tielle ja Vartiuksen raja-aseman kautta Suomeen -  Kuusamoon kotiini. Nämä tiet olivat asfaltoituja ja hyviä ajaa… Vienan karjalassa sitä vastoin Kostamuksesta kääntyvä tie Borovoihin ja Jyskyjärvelle oli erittäin kuoppainen ja kivinen, kuitenkin hiekkatienä rauhallisesti ajaen ajokelpoista . Tiellä saattoi olla puita ja suuria kiven lohkareita sekä vettä paikoitellen ja vauhti piti laskea kävelyvauhdiksi. Autoni pakoputken sainkin katki näillä huonokuntoisilla teillä , mutta muuten autoni toimi moitteettomasti koko matkan , mittarissa oli joskus 140 km/tunnissa – otin mallia professori Pekka Zaikovista joka ajeli edelläni Petroskoihin kolmen opettaja kollegan kanssa Jyskyjärveltä .

Venäjällä on tuollainen  90/100km:t  hyvä ajonopeus asfalttiteillä yleensä ja se on se sallittu nopeuskin yleensä siellä ajettaessa. Hiekkateillä joskus kävelyvauhti vain ,  ja lapio,  kirves,  saha ym. työvälineet  hyvä olla mukana -  jos joutuu raivaus hommiin . Polttopuita on hyvä olla takakontissa ja tulitikut , jos tie lumipyryssä katoaa näkyvistä tai auto hajoaa! Silloin on parasta pysähtyä ja odottaa aamun valkenemista ja näkyvyyden parantumista nuotion loisteessa. Teiden laitoja ei ole viitoitettu ja ne katoaa puuttomilla arktisilla alueilla näkyvistä .

 Olin ajanut autollani jo pitkään - ja ollut nukkumatta yli vuorokauden  , ja olin väsynyt , - silloin tulikin sinne näköalatornin luokse tien toiselta puolelta valkeahuivinen  rouva ja sanoi haluatteko mennä torniin katsomaan .

Rouva avasi tornin oven ja kipusin sinne katselemaan Laatokkaa ja Pogrankonnun kylää ja Manssilaa , Salmin kylää.
Ajattelin , että tässä minä vihdoinkin olen 60 vuoden jälkeen katselemassa esi-isieni maisemia näköalapaikalta juhlallisesti
Tulin alas tornista ja esittelin itseni . Sanoin olevani Röppäsiä Salmista. ja halusin maksaa  kymmenen ruplaa sen torni maksun hänelle.

Rouva sanoi tuntevansa Röppäset hyvin ja käyneensä koulua suomenkielellä Manssilassa Röppäsen talossa ja sodan jälkeen Manssilan Röppästen talossa heillä oli ollut kulttuuri toimintaa; elokuvia ja tansseja muun muassa - ja sanoi ettei tarvitse maksaa kun olette Röppäsiä ja näiltä kyliltä kotoisin ! - - -  Maksoin kuitenkin Lempi  Tjuttijevalle käyntimaksun . . .
 Kysyin, voisinko majoittua johonkin taloon täällä Pogrankondushissa, kun olen väsynyt autolla ajamiseen. Hän -  Ljuba Tjuttijeva sanoi , että meillä voitte yöpyä hyvin – hän asuu yksinään tien toisella puolella olevassa sinisessä talossa.

Menimmekin hänen kotiinsa  ja teet Lempi keitti ja keskustelimme -  vaikutti , että meillä olisi naimakauppojen kautta yhteisiä sukulaisia , jonka vuoksi Lempi sanoi ettei hän sukulaisilta mitään yöpymismaksua ota:” Gostiena ole täällä meillä sukulaisissa nyt ” !
Luonnollisesti annoin hänelle gostiet  lahjat - Suomesta  nyt  majoittuessani , riisiä, makaronia ja kuivahiivaa taisi olla tuliaisinani – sekä maksoin hiukkasen majoittumisestani myös!

 Majoitun Lempin , leskirouvan kotiin . . . ja tilavaan kammariin hän laittoikin oitis sängyn valmiiksi ja sitten kävinkin nukkumaan väsymystäni pois.. nukkuen koko päivän ilta myöhäiseen 20:00  saakka , jonka jälkeen hiukan aterioimme yhdessä ja joimme teetä  Lempin kanssa- jutellen samalla entisiä asioita ja nykyistä menoa myös tarkastellen.

 Lempi Iivanantytär Herzin  syntyi Rajakonnun ( Pogrankondushin ) kylässä 27.5.1931.
Lempi meni naimisiin Mikko Tjuttijevin kanssa 31 päivänä heinäkuuta 1955. (31.7.1955).
 Mikko Levosen ( Mihail Tseredovits Levac `in ) äiti ja Lempin miehen isä – olivat siskokset; veli ja sisko. Heitä oli kuusi ( 6 ) lasta siskoksia…
 Lempin äidin sisko – Anni – meni naimisiin rajavartiolaisen kanssa Krasnojarskiin ? Ukrainan rajan lähelle?.. ja asuvat siellä…

Sota kun alkoi Lempi Tjuttijeva evakuoitiin Argankelin alueelle ja vanhemmat ja kylänväki.
Prioserskij regionin piiriin. Kylän nimi oli ”Pot Karelskaja ” ( Karjalaiskylä ).
Lempin isä ja äiti kuolivat pian nälkään siellä -  ei ollut paljon mitään syötävää siellä heillä.
Lempin yksi veli otettiin sotaan armeijaan – ja Lempin sisko otettiin myös sotatöihin … Ja näin Lempi jäi ” kolmin” – veljen ja siskojensa kanssa 11 vuoden vanhana ( yksitoista vuotisena ).

 Hän jäi  sinne metsätöihin Pot Karelskajaan 11 vuotisena ja sisaret sotatöihin. Paleltuneita perunoita ja perunankuoria  pätsin levyn  päällä vähän paistettiin ruokana –Lempi muistelee lapsuuttaan minulle .

Syksyllä  1942 ajoimme  Tatariaan -  Lempi muiden mukaan lukien …”Sistopolskin regioniin, 12 kilometriä Sistopolskin linnast ” ( kaupungista ) .
 Toukokuun 17 päivänä ukkonen poltti Lempin siskon Sannan . ” Vielä nadalan ( viikon )päivät Sistopolskin sairaalassa Lempin sisko Sanna eli – lääkkeitä ei siihen aikaan ollut …Sanna kuoli 25.5.1943 ukkosen aiheuttamiin vammoihin – edestä päin  oli kaikki salama polttanut häneltä !”

 Lempin äidin nimi oli myös ” Maikki” Herzin .
 Lempillä ( Ljuballa ) on kahdeksan ( 8 ) lasta.
Kaksi lasta pienenä kuoli –tyttäret; ensin Maikki - ja sitten toinen Natasa .

Kuusi lasta Lempi kasvatti ,” Taivaalline izä auttoi kasvattaa” ; Lempi kertoo edelleen , hän oli aamut illat töissä – maanviljely töissä -  oli mentävä kun sanottiin kolhoosissa !- ja lapset jäivät kotiin ja hoitivat paljon itse itseään -vanhemmat lapset auttoivat nuorempia lapsia kotona  - näin he kasvoivat ….

 Vunukoita Lempillä on  ( 2004 ) seitsemän .
 Vielä isoina Lempin tyttäriä myös kuoli …
Nadja – tytär , syntyi 17.3.1959. -  Nadjalla oli 40- vuosi menossa , kun hänet murhattiin 1998…
autoonsa ja poltettiin , sekä autonkuljettaja Mikko , - jonka kädet vielä oli ratissa kiinni kun auto poltettiin… Petroskoista tavaroita ajaessaan Pogrankondushiin ja sieltä  edelleen kauppaansa  Pitkärantaan ( - todennäköisesti Pitkärantaan tai Salmiin , en kysynyt missä kauppa oli ).

Murha , polttaminen ja ryöstäminen   tapahtui Kotozeron ja Utozeron tienristeyksen kohdassa .
 Lehdissä ja radiossa kerrottiin tästä murhasta….
Murhaajat ovat Pitkärannan tehtaan työläisiä , 4-5 miestä … ja heitä osa jo tiedetään epävirallisesti – ovat itse kertoilleet  eräille henkilöille heiltä sitä kysyttäessä : ”olitko mukana?” vastaus on ollut :”olin minä”.. Ja  jo etukäteen ennen  murhaa oli sanottu toisille henkilöille  – että kohta tulee tämä tapahtuma tapahtumaan. - Lempi Tjuttijeva kertoi myös , että hänen tyttärensä Nadja – oli sanonut hänelle  monta kertaa että : ” Minua  pelottaa ajaa tavaroita  sieltä Petroskoista kauppaani ” .

Lempi olikin sanonut silloin tyttärellensä Nadjalle : ” Lopeta se kauppasi pois – niin ei pidä sinun pelätä henkeäsi” ! ” .
Kysyessäni ,-  miksi ette poliisille ole ilmoittaneet näistä  murhaajista ? Vastasi Lempi :” Poliisit  on myös yhteydessä  näihin  mafia –ryhmiin … niin ei auta ilmoittamiset asiasta poliisille yhtään ”!

Taivaallinen Izä nägöö kyll kaikki heijän hirmutyönsä ja myös rankazuo myös heitä , jatkaa Lempi tarinaansa ja tämä on varmasti totta minunkin mielestäni!
 Nadja oli  kaupanjohtajana ja kaksitoista ( 12 ) henkilöä oli työssä hänen kaupassa.

Ensin poltettiin Nadjan  kauppa – rahaa ja tavaraa paloi . Sitten  Nadja aloitti toisessa paikassa kaupan pidon. ( Nadja Astashina – on Nadjan nimi ja autonkuljettaja Mikko Polin ).
Kuusi vuotta sitten murhattiin ; 24.7.1998 kertoi Lempi minulle tyttärensä surullisesta kohtalosta ja hirmuteosta .
Murhaa ei ole selvitetty - - -

Nadjan poika opiskeli teknillisessä opistossa Leningradissa ( Pietarissa ) ja pojan piti koulu lopettaa – kun äiti murhattiin.
 ” Vala ” Valentina Tjuttijev kuoli syöpään 28 vuotiaana – Lempin tytär.

Valentinan miehen nimi on Vihtori? Perhlinen – Valentinan miehen isä oli suomalainen Ivan Perhlinen.
Valentina miehen nimeä ei tarkkaan Lempi Tjuttijeva muista – Vihtori ?.
Viis ja puoli vuotias (5,5) pikkupoika jäi heillä orvoksi.
Valentinan pojalle tulee 1.12.2004  syntymäpäivät. ”Vala” oli töissä Miinalan kaupassa.

 Sitten  Lempi jatkaa kertomustaan pojistaan:
”Poikani molemmat elävät vielä!”
Minulla on kaksi poikaa, Salmissa toinen poika metsäautoja ajaa työkseen -ja toinen  poika on  automies myös - Vitelessä ( Videlitsa ) pikkubussia ajaa… ihmisiä kuljettaa!
 Volodja on Vitelessä . Volodja on syntynyt 6.7.1956 kello 12:00 Vitelen sairaalassa – 48 vuotta tulee ihan näinä päivinä ”Vovalle ”!

6.7.2004 vietimme Volodjan syntymäpäiviä Lempin kotona. Samovaarissa kiehui tee ja raahtaspirogii söimme Volodja , Lempi ja minä .- Illemmalla teimme samoin , nyt Lempin tytär Maikki oli kylässä käymässä äidin luona .. Maikki ja Volodja pagisevat karjalan kieltä  hyvin , sain heidän kielestään hyvin selvää !

 Salmissa  Feodor Tjuttijev ( Heikki, ”Fedja”) on syntynyt 25.4.1963, metsää vetää metsäautolla Heikki - poika , ” Fedja ”! Fedja asuu Karhumäellä nyt , ja on myös ollut merillä töissä nuorena.

 Maria Mihailovna ( Maikki ) tytär on syntynyt 11.7. 1961 .  Tätä kirjoittaessani tänään 11.7.2004. on Maikin syntymäpäivä ja 43 vuotta hän täyttää: ”Onnea Maikille ” , lähetin toissapäivänä kirjeen valokuvineen Lempille jossa kiitän kaikesta ja samalla toivon myös Maikille onnea merkkipäivän johdosta !..- - -  Maikki tytär tuo maitoa Manssilasta Lempille  kaksi kertaa viikossa - ilman maitoa ei  Lempi voi olla – hänellä on itsellään ollut aikaisemmin lehmä , mutta nyt ikääntyessään ( 73 v ) lopetti lehmän pidon Lempi Tjuttijeva. - - - Rajakonnun kauppaan (makasiiniin joka on auki kello 10.00- 14:30 ) - tulee tuoretta leipää kaksi kertaa viikossa ).

Maikki hakee maitoa Manssilasta talosta , jossa on 4-5 lehmää. Tosi hyvää maitoa voin sanoa , kun joimme sitä Lempin kanssa aamuisin ja iltaisin yhdessä ja kun Lempi paistoi kai siitä myös  ”raahtopiiraita” ( rahkapiirakan tyylisiä piirakoita ). Otin valokuvat piiraanpaistosta ja pätsin lämmityksestä 6.7.2004 Volodja pojan syntymäpäivä aamulla 06:00-  08:00 ! Joimme Lempin kanssa aamuvarhain tsaajua samovaarista ja söimme kuumia raahtopirogeja !!!

Muza kissakin sai maitotilkkasen  aamutuimaan ! Ja Saarik iloinen virkeä suomenpystykorvan näköinen vaaleankellertävä turkkinen laika -   sai leipäpalasia ja vettä juoma astioihinsa !

 Maikki –tytär hoitaa työkseen vanhuksia Rajakonnussa ; käy heidän kotonaan ja siistii ja suorittaa kauppa-ostokset ym. asiat vanhuksille !- kotiavustaja  on Maikki !
Maikki tytär kertoi ja äitinsä Lempi , että hän oli myyjänä  sisarensa Nadjan kaupassa viisi vuotta , kun Nadja vielä eli…
 ”Dusa”, Outi tytär asuu Salmissa ja on kaupassa töissä siellä. Dusa  on syntynyt 25.7.1964 .
Dusan tyttärellä on tänään 5.7.2004 16 vuotta täynnä –syntymäpäivät!
Tyttären nimi on Zenja , – Dusan tyttären nimi…Zenja lopetti juuri yhdeksännen  luokan koulussaan.
Vital – poika noin kymmenen vuotta ” navierna” …”lähiaikoina”.

 Duzan miehen nimi on Vihtor Meijer- ei puhu suomea Vihtor , mutta muoamo da tuatto Vihtorin puhuivat suomea – ovat kuolleet jo Vihtorin vanhemmat.
 Lempin tyttären-  Maikin -  poika täytti 19 vuotta ja on armeijassa Jekaterinburgissa  nyt 2004.
Maikin poika on syntynyt 4.3.1985.

 Heikin poika on myös nyt 2004 armeijassa, Murmanskin alueella. Miza on Heikin pojan nimi ja  Miza on 19.5.1985 syntynyt.
 Lempi Tjuttijevan isän ” vel`lì ( veli ) Pekka Herzin on syntynyt Manssilassa .. ja asui Suomessa Pielavedellä . Pekka Herzin on haudattu sinne Pielavedelle. Pekka Herzinillä  on kaksi lasta, poika ja tytär.

 Lempin osoite on Pogrankondushissa
Karjala , (Pitkärannan piiri) Pitkarannan region , (Rajakontu) , Pogrankondushi, talo ( dom ) 81.
Tjuttijeva Lempi .

 Sininen  talo on Lempillä siellä näkötornin lähellä toisella puolella maantietä .
 Lempin isän sukunimi oli Isakov aikoinaan - , ja  muutettiin sitten Herzin`iksi .

 Lempi Tjuttijeva muisteli vielä , että Manssilassa Röppäsen talossa  sodan jälkeen kirkon mäellä käytiin elokuvissa ja tanssimassa – kulttuuri talona se ikään kuin oli .
Taloa ei ole enää, valkovenäläiset tulivat ja polttivat huoneita uuneissaan ja rakennuksia…
Metsään valkovenäläiset eivät menneet puita hakemaan , vaikka ne ihan vieressä siellä ovat!
samoin Vitelen taloja uunissa polttivat uudet tulokkaat – ei puita metsistä he hakeneet!

Lempi muisteli vielä  6.7.2004 , kun mainitsin , että Aleks Kirilänpoika Röppäsellä -  isoisälläni - oli nahanparkitsemo ; että ”kyllä häi muistaa   kui  Röppäsel nahkua piestih ”!

 Karjalaisista piirakoista Lempillä oli samoja nimiä kuin minulla sanavarastossaan ja muistissaan - joita olin lapsuudessani kuullut: tsipanniekat, vatruskat, hapankeitin piiraat – ja tämä ”raahtopiirai” oli minulle kyllä aivan uusi nimi .. ja tosi maukas kun Lempi rouva sen hyvässä puu-uunissaan paistoi Volodjan syntymäpäivän kunniaksi ja kaukainen vieras sai olla sitä juhlistamassa myös hänen kotonaan !-  Venäjäksi raahtopiiras on tvorosnie pirogi.

Kotiruoka oli maukasta ” kannak” Kannates´in  kanssa ( hapankerma – smetana ) .

 En vieroksunut maitotuotteita -  enkä vettä juoda Lempin luona vieraillessani ;  sillä vesi oli omasta hyvästä kaivosta -  ja sähköpumpulla se tuli suureen maitotonkkaan talon eteiseen käsien pesu astian ja ”käsipaikan” viereen.. Vesijohdot olivat tehdyt  lehmien lypsykoneesta – ei siis metallista ja ruostuvia osia lainkaan !!! Tosi hyvä idea ja käytännöllinen ratkaisu helpottamaan veden kantoa -  sitä ei siis ollut yhtään !

Yleensä ulkomaalaisia turisteja neuvotaan välttämään keittämätöntä vettä ja maitotuotteita kirjoissa ja käytännön elämässä ettei tulisi  diarre ,ripuli  ulkomailla – mikä onkin aivan oikein neuvottu, totta kai !

Lempin kodissa ei sitä diarre vaaraa ole – maito on suoraan lehmän nännistä lypsettyä ja lämmintä , jonka vuoksi se pidetäänkin jääkaapissa ensin  viilentymässä Tjuttijevilla. Vesi tosi hyvää ja maukasta omasta kaivosta , joka on oikealle paikalle rakennettu.

 Pogrankondushissa on nyt 55 asukasta , - useat harmaat talot ovat autioina siellä – ja viime talvena oli  5 henkeä kuollut.. joten asukkaita on n. 50 henkeä siellä nyt 2004.

Vain muutamassa talossa  oli väriä laitettu seinälle :  Lempin talo sininen , Potashevin talo keltainen  ja Pogrankondushin kauppa oli punainen väriltään - yleisilme oli harmaa taloilla siellä.

 Lempin koiran nimi on Saarik ( 6 kk vanha ) ja kissan nimi on Muza. Muza kissaa ennen oli   Murka  niminen kissa Ljuballa - ja Murka eli 12 vuotta vanhaksi! - Naapurin  Aleksander ja Nadja Potashevin koiran nimi on Jalo .-  Aleksander Potashev asuu keltaisessa talossa ihan siinä Lempin lähellä Pogrankondushissa. Kävinkin heitä tapaamassa ” genealogia- Levajevin” tutkimuksieni merkeissä  ja tsaajua joimme ja tarinoimme Aleksanderin kanssa useita tunteja! Hänen vaimonsa , Nadja Potasheva , on omaa sukua Levajevejä , ja ilmeisesti sitä kauttakin Röppäsen sukuun tuleva ?

 Lempin tyttären Maikin talo on puhelintornin vastapäätä ihan äitinsä kodin naapurissa ja Volodja –pojan talo on TV/ radiotornin vieressä toisella puolella Lempi Tjuttijevan taloa noin puolen kilometrin päässä.

 Volodja Tjuttijev`in  vaimo on Gala - joka on kirjanpitäjänä Vitelen sovhoosissa, -Jyrgilä  Aunuksen regioonissa – Jyrgilitsa- 50 vuoden ikäisenä  pääsee eläkkeelle sieltä.
Volodjalla ei ole lapsia.
Galalla on tytär ja poika  ;  kaksi lasta. Andrei ja Olga ovat Galan lasten nimet, ja he ovat naimisissa jo.

 Livvin kieltä ”pagistaan ” vielä hiukan Vitelessä , Essoilassa  ja Soltozerossa joka on vepsää jo –”siell pagistah nagu Rajakonnus” .
 Nimi Pogran – Kondushi  kirjoitettin ennen erikseen  : ” A nygöi yhteh paluah kirjutetah”
Kolmeen kertaan on vaihdettu  Pogrankondushi , Aunuksen piiriin /  tai Pitkärannan piiriin.
Raja on nyt vedetty 2004  ,  niin että Rajakontu  kuuluu Pitkärannan piiriin .

 Kerran päivällä kävelin Pogrankondushin kylätiellä ja menin Lempin naapurissa asuvan Aleksander Potashevin luokse kylään … Hän olikin kotonaan vaimonsa Nadjan kanssa..
 Esittelin itseni , kerroin olevani Röppäsiä Salmista , silloin Nadja rouva sanoi : ” Hospodi ”  kyllä me teidät Röppäset muistamme vielä! ”

 Aloimme juttelemaan hänen miehensä Aleksanderin kanssa , ja hän kertoi Mihail Tseredovits Levac´in olleen majakan hoitajana ja merimerkkien .. ja että Mikko kuoli  vuonna  1991.
Ja että Mikon tytär ja poika  ovat myyneet talon nyt jo Pietarilaisille  ( Leningradilaisille ), eivätkä käy enää siellä kesäisin.

 Samoin totesimme , että Maria Mikkonen , jolla nimellä sukuumme kuuluva henkilö ( pastori Mauno Röppäsen äidin puolelta )  tunnetaan Suomessa  ja Rajakonnussa -   ei tunneta Salmissa sillä nimellä .- Täällä Pogrankondushissa kylläkin tunnetaan Mikkosen nimellä hänet.

Salmissa on sanottava hänen nimekseen ” Maria Shämäikina” ,  Salmissa asuu enemmän venäjän kielistä väestöä – eikä niin paljon vanhaa väestöä,  joka tuntee perinteet ja suvut täälläpäin.
Myös Lempi Tjuttijeva sanoi saman asian minulle – enkä saanut Salmissa käydessäni yhteyttä häneen – kun kukaan ei tuntenut Maria Mikkosta!
Maria Shämäikina asuu Salmin tien varressa ehkä toiseksi viimeisessä talossa kun kylä loppuu Pitkärantaan mennessä  ,-  kertoi Lempi minulle myös.
Maria Mikkosen / Shämäikinan luona yöpyvät usein Salmi-seuralaiset käydessään laupeuden töitä tekemässä ja muuten gostiessa syntymäseuduillaan ja  matkatessaan muuten  vain Salmissa turistit.

 Aleksander Potashev kertoi Mikko Levasen olleen hänen kalakaveri Laatokalla kalastaessaan!
Aleksander Potashevin vaimo,  Nadja Potasheva ( omaa sukua Levajev ) on Levasen Mikon vel`lèn ( veljen ) tytär.
 Aleksander Potashevin isän –isä oli Räimälästä . Aleksander on syntynyt 12.3.1930 Rajakonnussa.

Aleksander kertoi , että Mihail Levajev oli sotavankina Juvalla Suomessa , - ja ( kahdeksan vuotta vankina ) Siperiassa . Mihail hoiti majakkaa ja oli kalastaja . Mantsinsaaren ja  Lunkulan   merimerkit ja majakat hän hoiti Pogrankonnun lisäksi muun muassa. - - - Aleksander Potashev kertoi lisäksi  minulle, että  Mihail Tseredovits Levac`in ( Mikko Levasen ) -  poika asuu Petroskoissa ja tytär Mäkriällä .

 Mihail Tseredovits Levac  on  Aleksander Potashevin  vaimon ( Nadjan ) setä….
 Aleksander Potashevin isoisä on Jaakko Potashov  Nikiforinpoika… nimi kirjoitettiin siis näin Potashov….
Aleksanterin isän nimi oli Ivan Potashev. Ivan Potashev on syntynyt 1900 Vitelen läänissä Aunuksessa.

Aleksander Potashevin vaimon nimi on Nadja  ( omaa sukua Levajev ) Potasheva.-  Nadja rouva on syntynyt 1929, kertoi minulle Aleksander  vaimostaan.
Lisäten , että Nadja , os. Levajevin isä oli Ivan Levojev… Levasen Mikon veli oli tämä Ivan Levojev.

Annoin Aleksander Potasheville sukutaulukkoa muistoksi , jonka mukaan Räimälän Grigorjevit/ Potashevit tulevat myös meidän Röppästen/  Levajevin sukuun ..( Tarkkaa yhteyttä emme vielä tiedä kuuluuko hänen isänsä Ivan samaan ”sisarusparveen”   joista neljä on tiedossamme Salmin ort.srk:n kirkonkirjojen perusteella ; he ovat syntyneet 11.10.1891 Mihail Potashov Räimälässä , Pavel Potashov s.12.10.1894 Räimälä , Ksenia Potashin s. 21.1.1986 Räimälä ja Aleksandra Potashev syntynyt 15.2.1989 Räimälä.)– koska hän on syntynyt 1900 ja se on vielä intimiteettisuojalain piirissä - ja en ole vielä pyytänyt virkatodistusta sukututkimusta varten Ivanista –sellainen  todistus on sukututkijoilla mahdollista kyllä aina saada – mutta se maksaa kylläkin ”maltaita ”puhutaan vanhoista sadoista markoista sen hinnaksi -  hankimme sen virkatodistuksen   aikanaan sitten kyllä …. jos ei muuten sukulaisuus ala selvitä tarkasti.

 Nauttiessamme Aleksander Potashevin kanssa teetä ja pikkuleipiä , hän kertoi lisäksi ; että hyvin muistaa konstaapeli Nikifor Salmisen orihevosen , jota he pikkupojat usein kävivät katsomassa Manssilassa. –( Tämä hevonen oli maksanut 16.000 markkaa – huomautus : rajasotilaan kuukausi palkka oli  silloin 600 – 750 markkaa . . .  lähdetietoni Salmi-keskustelu- foorumista 2004 ). - Nikifor Salmisen vaimo on Maria Röppänen, isoisäni sisar.

Siihen aikaan ei ollut radioita ja televisioita , niin se oli heillä hyvänä ajankuluna käydä katsomassa komeaa ja hyvää hevosta Manssilassa.

Toivotimme toisillemme hyvät voinnit ja olimme molemmat erittäin iloisia , kun yhteydet näin vuosikymmenten jälkeen oli luotu  keskenämme sukuihin .

 Ja ilmeisesti Aleksander tulee sukuumme , niin kuin Mihail Levanenkin oli Mauno Röppäselle kertonut .. kaiken lisäksi voi olla, että vaimonsakin suvun puolelta --- eli niin kuin täällä Kuusamossakin - lähes kaikki ovat sukua keskenään naimakauppojen kautta - vaikuttaa että Rajakonnussa on samalla tavalla…

Muisti on myös hyvä heillä Karjalassa.. kun sanoin vain nimeni Röppänen , niin varttuneemmat ihmiset sanoivat heti muistavansa Röppäset ja kylään kutsuttiin - muistin myös itse kutsua heitä tulemaan luokseni kylään , -  jos Suomeen on heillä matkaa joskus!

 Paluumatkallani kotiini Kuusamoon ,  kävin myös Petroskoin yliopistolla 7.7.2004 pistäytymässä Kansallisarkiston  osoitetta kysymässä ,   jonka sainkin -  sekä kartan tietokoneella heiltä sieltä opastuksineen -  ja Kansallisarkistossa;  ulitsa Kuibutseva 6 a.  keskustelimme Genealogy - Levanen tutkimusprojektistamme … alkuhenkilön tietojen löytäminen on vielä vaikeaa meillä . Nimi  on tiedossa Kiril Mihailov Levajev  . laivuri …   yhteyshenkilömme  KT Ka tietopalvelun päällikkö , Jelena Usachjova oli vielä kesälomallaan  myös . Hän on suomenkielen kirjallisen-  ja suullisen taidon osaava henkilö arkistossa - Hyvä tulkki oli minulla siellä nytkin7.7.2004  arkiston puolesta ja mitään tulkinta epäselvyyksiä ei välillemme jäänyt arkistossa asioidessani.

 Aikanaan kaikki tulee kyllä selviämään meillä .. etumaksua tutkimukseen he eivät tässä vaiheessa vielä halunneet ottaa minulta - - -  kysyessäni sitä heiltä henkilökohtaisesti. Yritämme kuitenkin luoda sukututkimusta aikaiseksi  Arkiston kautta - tosin vaikeuksia on monenlaisia meillä , historian kirjoitus -  ja tuntemus erilaista - ja nimien kirjoittaminen myös Venäjällä ja Suomessa erilaista jne ..esim . venäjällä Kirpitseva , suomessa aina Kirpitsev oli mies tai nainen  kyseessä -  ei eritellä Suomessa !

 Lisäisin vielä matkakertomukseeni , että Lempi Tjuttijeva  oli työssä kolme vuotta Klaudia Koppalovan siskon, Irina Koppalovan kanssa,  Pitkärannassa posti-osastolla ennen naimisiin menoaan.

Klaudia Koppalova tulee Mauno Röppäsen äidin puolelta sukuumme .
 Pogrankondushassa on 2004 noin 35 taloa tyhjillään ilman asukkaita. Lempin isän- isä on nimeltään Anofei Herzin – äidin isä Mihei Gersev?. Lempin äidin nimi on Maikki Herzin.
Lempin tyttären , Nadjan, poika on nyt ( 2004) -  24 vuotta ja hänen nimensä on Sergei Astashin .
Lempi Tjuttijevan  veli asuu Uljanovskissa .

Lisäyksenä käynnistäni Lempi Tjuttijevan  luona haluaisin mainita – että  ajaessani  60 vuoden jälkeen Salmiin ja Rajakontuun ;  niin ajoväsymyksen vuoksi pysäytin autoni vain kerran matkani aikana Petroskoi – Olones tiellä

Lepäsin hiukan siinä Kotozero ja Uutozeron teiden risteyksessä ,-  aterioin siinä , ja lisäsin kanistereista myös autooni bensiiniä…
 Jatkoin sitten matkaani  kohden Rajakontua …
Lähestyessäni Bogrankondushia aamuyön tunneilla  , niin  keskellä tietä oli noin 30- 40 kyyhkysen parvi , joka lähti lentämään edelläni tiellä autoni edessä ja vain muutaman metrin korkeudella…
Ajattelin ,että pian ne siitä metsään tai sivulle lentävät !

 Mutta ihmeekseni  ne eivät menneet sivulle – vaan lensivät edessäni  ja matalalla -  noin parikymmentä metriä autoni edellä , kolmen viiden metrin korkeudella !
 Katselin jo kelloanikin ihmeissäni  15- 20 minuuttia ne lensivät  edessäni  ja kilometrejä meni siinä ajaessani varmaan  virstan verran - enemmänkin !
Hieraisin jo silmiäni – onko tämä totta - en tällaista ole koskaan ennen tavannut eläessäni!!!
 Tuumasin - että jokin merkitys tällä on – linnut on viestin viejiä ja tuojia!

 Sitten linnut vihdoinkin kaartoivat puiden latvojen yli metsään ja samalla havaitsin , että olenkin saapunut Pogrankondushiin  - opas kyltti oli siitä tiensivulla osoittamassa  tästä saapumisestani seudulle !
 Tuumasin , että tämä viesti linnuilla oli - toivat minut isoisieni syntymäseudulle takaisin!
Oli iloinen asiasta ja havainnostani !! - ja aurinkoinen aamu oli jo tulollaan…

 Paluumatkallani , kun en  tavoittanut Maria Mikkosta  Salmista, pysähdyin sitten Rajakonnussa syömään näkötornin vierelle ja ajattelin ajaa sitten takaisin Petroskoin kautta Kostamukseen autollani … Juuri kun oli pois lähdössä tulikin Lempi Tjuttijeva siihen,  valkea  huivi päässään ja kysyi : ”Haluaisinko nähdä näkötornista maisemia ? ”

Ja näin sainkin häneltä myös yösijan – ja totesimme että meillä voi olla myös yhteisiä sukulaisia myös. Lempi ihmetteli itse  vuorostaan , mikä sai hänet tulemaan sinne tien toiselle puolelle juuri silloin?

Ja kertoessani linnuista ,-  joita ihmettelin tänne tullessani – hän totesi että Nadjan henki minut ohjasi ja opasti tänne  äitinsä luokse tulemaan! - Siinä Kotozeron ja Uutozeron risteyksessä oli Nadja ja Mikko murhattu 24.7.1998 – missä minä eväitäni söin 4.7.2004 - ja autoani tankkasin tullessani Pogrankondushiin !

 Pois lähtiessäni taasen , en meinannut päästä  Lempin luota pois lähtemään -  autoni oli koko matkan toiminut moitteettomasti tullessani Pogrankondushiin – autoni ei käynnistynyt - Onneksi Volodja , Lempin poika, oli kotonaan ja Lempi haki hänet apuun : - 30 vuotta on Volodja ollut automies ja tuntee autot.

Tunnin verran tarkastelimme,  ja löysimme lopulta  vian,  kaasuttimen ryyppyvipu kun ei liikkunut se oli jumissa,  – ja vika oli kaasuttimen juuressa - eräs  vipuvarren ruuvi oli löyhtynyt tärinässä  kivisillä teillä , ja esti vivun ulosvedon – ja käynnistys ryypyn antamisen… Vika korjattiin  ja autoni toimi moitteettomasti kotiini saakka koko matkan . Venäläiset Siperian oloissa ovat oppineet korjaamaan autonsa vaikka paljain nyrkein , kun on pakko erämaissa se tehdä! Siitä kiitin Volodjaa ja sanoin tämän asian mitä suomalaiset ajattelevat Siperian koulimista automiehistä!

Lempi  tuumasi  meille ,-  että nyt Nadjan henki  ei tahdo Sinua Pentti pois täältä päästää lähtemään
- Samaa se minäkin siinä kyllä ajattelin ja sanoin se myös Lempille lähtiessäni !

Kuusamo 11.7.2004 Pentti Röppänen