Konnun kylä
 

Konnun kylä, karttaliite n:o 41, kuului Vitelen pitäjään. Se sijaitsi Stolbovan rauhan rajan itäpuolella ja sen välittömässä läheisyydessä. Vastapäätä Suomen puolella olevia Grosnoin, Virtilän ja Manssilan kyliä. Laatokan rannan suuntaan muodostuneella, korkealla vaaranharj anteella, noin kaksi km rannasta.
 

Kylän sijaintipaikka oli erittäin kaunis. Kylästä avautui pohjoiseen ja itään kumpuilevaa kaunista maastoa, jonka keskellä näkyi Manssilan, Virtilän Grosnoin ja Rajaselän kylät kuin tarjottimella, lännessä Laatokan silmin kantamaton ulappa ja sen keskellä luoteeseen horisontin rajassa, Mantsin- ja Lunkulansaaret.
 

Kylässä oli pyhäkkö, venäjänkielinen kansakoulu, venäläisten santarmien kasarmi ja yli 100 taloa, joissa sijaitsi useita kauppoja. Hyvien viljelysmaittensa, laajojen niittyjensä ja tuottoisan rajakaupan ansiosta kylä oli omavarainen.

 

415
 

Kesä-valassin ja syys-Miikulan praasniekkojen aikana esitin Konnun, Kavainon Grosnoin, Manssilan ja Virttilän veljeskylien muinaiset kylä- ja paasniekkaperin-teet. Niiden mukaisesti Konnun talvivalassin praasniekan viettämiseen osallistuivat edellä mainitut toiset kylät lähes oman praasniekan veroisena.
 

Konnun kylä sijaitsi maakunnallisesti edullisella paikalla, ja kuten myöhemmin toteamme, talvivalassin praasniekka oli maakunnallisesti erittäin suosittu.

Valassin bessoodat
 

Konnun kylän neitoset avioituivat pyhäkesken aikana salmilaisien ja Itä-Karjalan kylissä asuvien poikien kanssa. Talvivalassiin alusviikolla heidät haettiin syntymäkotiinsa adjvoiksi, ja samoin haettiin sukulaisien ja hyvien ystävien tyttäret adj-voiksi.
 

Samoin Kavainon, Manssilan, Virtilän ja Grosnoin kylien taloihin haettiin pyhäkeskessä avioituneet nuoret mutsoit ja läheisien sukulaisien tyttäret adjvoiksi.
 

Kylän pojat vuokrasivat tilavan talon alusviikon bessoodoja varten ja tasasivat kustannukset keskenään.
 

Toisista veljeiskylistä saapui nuoriso ja adjvoit yleisesti bessoodaan ja sen lisäksi saapui ympäryskylistä Viteleestä, Kapasta, Kaukoijärveltä, Suurimäestä, Raja-selästä, Varpaselästä, Räimelästä, Karkusta ja aina Kirkkojoelta ja Lunkulan-saarelta asti poikia neitosien kanssa tanssimaan ja seurustelemaan.
 

Bessoodaan saapui kahden valtakunnan nuorisoa, mutta he olivat kaikki karjalaisia ja toisilleen hyviä tuttavia ja viihtyivät toistensa seurassa. Neitoset ja pojat tanssivat ja seurustelivat keskenään, ja sivullisesta tuntui siltä, että he seurustelivat mieluummin toiseen valtakuntaan kuuluvan kanssa. Bessoodan loputtua pojat saattoivat neitosia koteihin ja kestitaloihin, eikä valtakunnanraja heitä estänyt.
 

Nuorisolta kului praasniekan alusviikko kuin siivillä, ja heillä riitti iloa toisil-leenkin antaa. Nuorison saapuminen Stolbovan rauhan rajan molemmilta puolilta samoihin bessoodoihin ja praasniekkoihin lisäsi heidän tuttavapiiriään, ja m.m. salmilaiset pojat saivat rajantakaisista neitosista miellyttäviä vaimoja.

 

Alusviikon toimet

Talven aikana rajakauppaa käytiin keskeytymättä joka päivä. Mutta Konnun
valassiin praasniekkaan saapui niin paljon vieraita, että rajakauppiaitten kannatti
silloin varata tavaraa myytäväksi.
Konnun ja Kavainon kylien isännät olivat praasniekan alusviikolla toimeliaita

416
 

He hankkivat Vitelestä ja Aunuksesta venäläistä tavaraa ja suomenpuoleisten rajakauppiaiden välityksellä täydensivät varastojaan suomalaisilla tavaroilla.
 

Massilan, Virtilän ja Grosnonin kylien isännät hankkivat Salmista ja Sortavalasta suomalaista tavaraa, ja heistä rohkeimmat kävivät Vitelessä hakemassa venäläistä tavaraa.
 

Veljeskylien kesken oli rajakauppiailla hyvä yhteistoiminta. Valtakunnan raja oli auki, ja he kävivät julkisesti rajan takana vierailulla ja samalla matkalla tilasivat kauppatuttaviltaan tavaraa, sopivat minne ja milloin hankkija tavarat toimitti. Myyjä vei tavarat määrättyyn kohteeseen ja jätti ne sinne, ostaja kävi ne hakemassa omina aikoinaan. Heillä oli niin paljon yhteisiä lymypaikkoja, joita eivät tienneet rajaviranomaiset eivätkä sivulliset, että ne olivat parempia kuin lukolliset varastot. Heidän keskuudessaan vallitsi luottamuksen ja yhteistoiminnanhenki, miesmuistiin he eivät pettäneet tai olleet kaupoissa vilpillisiä. Kaupan tehtyään tavarat toimitettiin jälkimaksulla tai ostaja maksoi ne ennakolta, ja aina tavarat olivat sellaisia, mitä oli sovittu. Jos joku uskalti pettää toista tai olla vilpillinen, hän sai kaikki rajakauppiaat vihamiehikseen, ja hänen kaupalliset ja muut kanssakäymisen toiminnat loppuivat siihen.
 

Aattoilta
 

Konnun praasniekkakylään saapuivat aattoiltana vieraiksi kaukaisimmissa kylissä asuvat sukulaiset, ja pyhäkeskessä kylän neitosien kanssa avioituneet nuoret vävyt ilman aisakelloa ja kirkkoreen perässä pidettävää hirven- tai karhuntaljaa.
 

Manssilan, Virttilän ja Grosnoin kylien taloihin saapuivat aattoiltana pyhäkeskessä avioituneet vävyt aisakellot soiden ja kirkkoreen perää koristaen hirven-taljat.
 

Kyläläiset katselivat ihaillen vävyjen saapumista appelaan. Nuoret mutsoit olivat odottaneet kaihoisina aviomiehiään ja riensivät heitä pihalle vastaanottamaan, ja heidän jälleennäkemisensä ilo herätti kyläläisissä mielihyvää.
 

Vieraitten saavuttua kestitaloissa alkoi välittömästi praasniekan vietto. Heitä kestitettiin antaumuksella, ja vävyjä erikoisin juhlaherkuin, keitinpiiraisin. Illanvietto lähisukulaisten kesken muodostui kestitalonkeskeiseksi ja miellyttäväksi.
 

Pojat saapuivat mielitiettyjensä luokse iltaa istumaan, ja nuorisolle muodostui ilta rattoisaksi. Hyvälykkyiset pojat läksivät valvojaisista vasta aamuhämärässä.

Praasniekkaaamu
 

Konnun kylään saapui praasniekan aamuna vieraita idästä ja lännestä, valtakunnan raja ei estänyt eikä rajoittanut vieraitten saapumista. Vieraat saapuivat ilman aisa-kelloja ja rekitaljoja.
 

26

417
 

Manssilan, Virttilän ja Crosnoin kyliin lännestä saapuivat vieraat aisakellot soiden ja kirkkoreen perää koristivat rekitaljat, mutta idästä päin saapuneet vieraat olivat ilman aisakelloja ja rekitaljoja.
 

Konnun kylän lisäksi toisien veljeskylien talot, joihin saapui vieraita, muuttuivat kestitaloiksi, ja vieraita kestitettiin kahvitarjoiluin ennen kirkkoaikaa.
 

Vitelen pappi vieraili Konnun kylässä ja suoritti kyläpyhäkössä kanttorin ja laulukuoron avustamana juhlajumalanpalveluksen, Mooseksen kirjan ja Sananlaskujen tekstin mukaan. Juhlakansaa oli pyhäkkö täynnä.
 

Kavainon kirkossa suoritettin ilman pappia storosan ohjaamana juhlajumalanpalvelus ja kyläläiset vieraittensa kanssa saapuivat kirkkoon.
 

Manssilan kirkossa suoritti Salmin seurakunnan pappi kanttorin ja laulukuoron avustamana juhlajumalanpalveluksen päivän tekstin mukaan. Suomen puolen kylien asukkaat ja heidän vieraansa saapuivat perheineen kirkkoon, samoin saapui huomattava määrä Konnun kylässä vierailevaa juhlakansaa.
 

Konnun kestitaloissa oli vieraita huoneet täynnä, ja huomattava osa heistä oli isännän liiketuttavia. Toisien veljeskylien taloissa olivat vieraana kuluvana pyhä-keskenä avioituneet tyttäret miehiensä kanssa ja läheiset sukulaiset, joiden tyttäret olivat talossa adjvoissa, lisäksi olivat isännän liiketuttavat.
 

Juhlamurgina oli valmistettu Laatokan parhaista kaloista ja se oli antoisa. Isäntä tarjosi ruoka-aikana juhlajuomia ruokahalun parantamiseksi

Jarmanka
 

Talvivalassin jarmanka pidettiin Konnun kylässä. Jarmankapaikka oli kylän halki kulkeva Salmista Aunukseen johtava maantie ja sen varrella sijaitsevien talojen pihamaat. Kylän keskustassa, maantien varrella, sijaitsi useita laukkoja, ja niihin sijoittuneilla kauppiailla oli myytävänä kaikkea mitä juhlayleisö tarvitsi aina rihkamaan asti. Useissa laukoissa keitettiin ja myytiin sbiiteniä. Jarmankatien varressa sijaitsevien talojen seinävierustalle oli sijoittunut kauppiaita. Heillä oli myytävänä mitä talouselämässä tarvitaan. Tavarat oli asetettu näkyville leveälaitaiseen rekeen, mutta ne olivat vain silmänlumetta, sillä todellisesti heidän varastonsa sijaitsivat talon varastossa ja siellä oli myytävänä jopa tulenarkaa kauppatavaraa, kuten spriitä ja votkaa ym. Kauppiaat olivat samalla tukkumyyjiä, ja näitä liiketoimiaan he suorittivat salaperäisesti jarmankan aikana.
 

Kuten jo alusviikon toimista mainitsin, Konnun kylän lähes joka talossa oli huomattavat varastot rajakauppatavaraa. Ne olivat venäläistä ja suomalaista alkuperää. Rajakauppiaat eivät esitelleet tavaroitaan jarmankassa, sillä ostajat tiesivät ilman mainostamistakin, missä saa hyvää ja halpaa tavaraa. Samoin suomenpuo-leisien veljeiskylien taloihin oli varattu huomattavat määrät myytävää tavaraa,
 

27 Karjalan praaäniekat

418
 

mutta ne myytiin Konnussa jarmankan aikana, ja ostajat kävivät niitä hakemassa suoraan varastosta tai sovitulta hankintapaikalta.
 

Konnun kylän kestitaloista lähti nuoriso jalkaisin jarmankaan kestitalon joukoin. Manssilan, Virtilän ja Gro§noin kylien taloista jarmankaan lähtijät ottivat aisakellot ja rekitaljat pois, ja läksivät jarmankaan nuorisoa reet täynnä. Jarman-kapaikalla ohjattiin hevoset talojen pihaan, huollettiin ne ja lähdettiin jalkaisin jarmankaan.
 

Nuoriso kokoontui jarmankaan lyhyessä ajassa. Neitoset ja pojat kävelivät omin joukoin jarmankatietä edes takaisin ja etsivät mielitiettyään. Poika huomasi viittoilevan neitosen ja meni hänen luokseen, ja he läksivät kahden seurustelu-kävelylle. Nuorisojoukot seuloutuivat jatkuvasti pienemmiksi, ja vastaavasti pa-rittain kävelevien määrä lisääntyi. Jarmankatielle muodostui pitkät rivistöt pa-rittain käveleviä ja seurustelevia nuoria.
 

Parit poikkesivat välillä laukkojen luokse. Poika osti sbiiteniä ja niiden juotua hän osti karamellia ja jatkettiin kävelyä.
 

Pyhäkeskessä avioituneet nuoret molodoiparit saapuivat jarmankaan ja läksivät Jarmankatielle seurustelukävelylle. He liittyivät vaistomaisesti toisien molo-doiparien kanssa perätysten kävelemään ja muodostivat juhlavan kokonaisuuden.
 

Molodoiparien ja nuorisoparien rivistöt olivat satoja metrejä pitkiä, verkalleen liikkuvia rivistöjä, kulkien edes takaisin jarmankatietä ja juhlayleisö katseli niitä mielellään.
 

Varhaisnuorisokin kokoontui omiin joukkoihinsa ja käveli jarmankatietä vanhempien esimerkin mukaan. Heillä oli mielenkiinnon kohteena katsella vanhempien seurustelua ja samalla koota tieltä kauniita karamellipapereita.
 

Suomenpuoleisten kylien isännät saapuivat jarmankaan hevosilla miesvierait-tensa kanssa, ohjasivat hevosensa talon pihalle, huoltivat sen ja läksivät jalkaisin jarmankoimaan. He seisahtuivat jarmankatien varteen, katselivat hetkisen nuorison kävelemistä, mutta kun se ei heitä kiinnostanut, läksivät kylän taloihin pikavierailulle. Isännät muuttuivat tällöin rajakauppiaiksi.
 

Kestitaloissa oli vierailevia isäntiä valtakunnan rajan molemmilta puolin, ja pikavierailun aikana tehtiin myöskin ahkerasti kauppoja. Suomen puolen isännät myivät kotona olevia tavaroita, ostajan niitä näkemättä, ostaja maksoi käsirahan kaupan vahvistamiseksi tai koko kauppahinnan ja sovittiin, minne myyjä toimitti tavarat ja milloin, tai ostaja haki ne myyjät kotona. Suomen puolen isännät ostivat venäläistä tavaraa, maksoivat niistä käteisellä ja sovittiin myyjän kanssa siitä, minne ja milloin hän toimitti tavarat. Valassinpäivänä tehtiin kauppoja paljon, ja rahat vaihtoivat omistajia, ja tavarat siirtyivät nimellisesti ostajan nimiin. Vaikka niitä ei nähty, tiedettiin niiden olevan sellaisia kuin kaupassa oli sovittu ja hinta määrätty. Rajaseudun miehet tunsivat toisensa kuin veljet, ja heidän kauppansa olivat täysin luottamuksellista. Kaupan päätettyään he nauttivat praa§nie

419
 

kan kunniaksi harjaiset, ja sikäli kuin kauppa oli suurempi, nautittiin runsaammin harjaisia.
 

Manssilan, Virtilän, Grosnoin ja Kavainon kylien emännät jäivät vierailevien maamojen ja tätien kanssa kotiin. Emäntä keitti päivän mittaan usemman kerran kahvia ja teetä, ja naiset istuivat pöydän ympärillä tuntikaupalla juoden kahvia ja teetä ja keskustellen ahkerasti. Heillä oli nyt ainutlaatuinen tilaisuus avautua estoitta toisilleen ja kertoa salaisimmatkin asiat ja niiden pohtimiseen kului talvinen päivä huomaamatta.
 

Konnun kylän emännät jäivät koteihinsa vierailevien maamojen ja tätien kanssa. Emäntä keitti teetä, ja naiset istuivat pöydässä tuntikaupalla juoden teetä ja katsellen ikkunasta jarmankaa. He katselivat ihaillen molodoiparien ja nuorison seurustelukävelyä, ja se herkisti heidän muistojaan. He muistelivat niitä jarman-koja, joissa olivat kävelleet mielitiettynsä kanssa ja sitä talvivalassin jarmankaa, jolloin he olivat kävelleet molodoiparina jarmankassa ja iloinneet nuoruutensa yltäkylläisyydestä. Nyt heidän ilonaiheenaan olivat suvun ja kotikylien neitosien ja poikien molodoipareina käveleminen ja nuorison onnellinen seurustelu, minkä perusteella oli heidän avioitumisensa odotettavissa.
 

Molodoiparit läksivät aikaisen lounaan aikana jarmankasta pois ja palasivat nuoren mutsoin syntymäkotiin tai suorittivat matkalla vierailuja toisten sukulaisten luona. Heidän lähtönsä autioitti jarmankaa huomattavasti.
 

Nuorison seurustelevat parit läksivät omia aikojaan jarmankasta pois ja siirtyivät neitoset kestitaloon. Lyhyen ajan sisällä oli jarmankatie tyhjänä ja sen varrella olevat kauppiaat pakkasivat tavaroitaan pois.
 

Suomenpuoleisten kylien isännät vieraittensa kanssa saapuivat hevosien luokse, sijoittivat taskuihinsa ja rekeen heinien alle piiloon helmeileviä jarmarikatuo-misiaan, kieli lipoen tyytyväisyydestä. He olivat nauttineet pikavierailujen aikana harjaisia tuntuvasti, ollen hyvätuulisia, kasvoiltaan punakoita ja puheliaita. He sijoittuivat hevosen rekeen arvokkaasti ja läksivät matkaan, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Konnun kasarmin edessä olivat venäläiset santarmit nostaneet tiepuomin ylös ja praasniekan kunniaksi antoivat vieraitten ajaa vartioidun puomin ohi rekiä tarkastamatta. Samoin Grosnoissa suomalaisen tullin puomi oli ylhäällä, ja tullivartijat naureskellen antoivat jarmankasta palaavien mennä ohi ilman rekien tarkastamista. Päästyään ohi näistä pullonkauloista isännät vapautuivat jännityksestä ja nauraa hohottivat riemuiten, kun kaikki oli mennyt paremmin odotuksia. Nyt heillä olivat jarmankatuomiset mukana, ja se antoi aihetta kiristää hevosien ohjia, jotta pääsisivät mielituomisiaan maistelemaan

420
Praasniekan ilta
 

Konnun kylän kestitalot kuhisivat vieraita täynnä. Emäntä avustajiensa kanssa tarjosi vieraille iltateetä kierroksen toisensa jälkeen, sikäli kun he saapuivat taloon. Nuoriso seurusteli kamarissa, ja isäntä seurusteli isäntävieraittensa kanssa ja tarjosi heille juhlakierroksen.
 

Lyhyen seurustelun jälkeen vieraille tarjottiin illallinen, ja sen jälkeen vanhempi väki läksi kotimatkalle, ja heidän mukana läksi suurin osa nuorisoakin.
 

Kestitaloihin jäivät vierailua jatkamaan vain molodoiparit ja ne pojat sisariensa kanssa, joilla oli oma hevonen mukana, ja hekin läksivät iltabessoodan jälkeen kotimatkalle.
 

Manssilan, Virtilän ja Grosnoin kylien isännät saapuivat miesvieraittensa kanssa kotiin runsaat jarmahkatuomiset mukanaan. Emäntä tarjosi miehille iltateetä, ja isäntä tarjosi kierroksen jarmankatuomisiaan. Lyhyt seurusteluaika muodostui lämminhenkiseksi.
 

Vieraille tarjottiin illallinen, ja sen jälkeen he läksivät kotimatkalle. Emäntä antoi svuatjoille antoisan uslan monipuolisia leivonnaisia kotiin lapsille vietäväksi tuomiseksi. Sen lisäksi isännällä oli kirkkoreessä huomattava määrä jar-mankatuomisia kotiin vietäväksi iloksi.
 

Taloon jäivät vain molodoiparit jatkamaan mutsoin syntymäkodissa vierailuaan.
 

Nuoriso saapui Konnun kylään bessoodaan, vieraileva nuoriso oli vähentynyt lähes olemattomaksi. Mutta molodoiparien saapuminen bessoodaan saattoi sen erikoiseksi. Nuoriso ja molodoiparit tanssivat ja viettivät iltaa iloiten yhdessä. Molodoipareille oli tämä ilta, ehkä monille heistä viimeinen, jolloin he nuorison kanssa yhdessä tanssivat, ja se juhlisti illan ikimuistettavaksi. Bessooda loppui puolen yön aikana, ja vieraileva nuoriso läksi kotimatkalle.
 

Rajakauppiaat olivat illan pimettyä toimeliaita. He saapuivat päivällä sovittuun kohtauspaikkaan täsmällisesti kuin kellonviisarit. Myyjä toi tavarat mukaansa, ja ostaja saapui niitä noutamaan. Rajaseudun miehet olivat toisiaan kohtaan tinkimättömän rehtejä. Hinta mikä hinta, mutta mitta täysi, samoin myytyjen tavaroiden piti olla ehdottomasti sellaisia ja olivatkin, mitä kauppaa tehdessä sovittiin. He olivat pitkänä toiminta-aikana oppineet, että rehtiys oli heidän toimintansa menestymisen ehtona, ja vilpillisyys ei kannattanut, ja rajaseudulla se ei ollut terveydellekään edullinen.
 

Tavaroiden luovuttamisen jälkeen miehet nauttivat harjaiset entistä aiheellisempina ja lämpimin kädenpuristuksin erosivat. Itään ja länteen läksi yön aikana tavaraa miehen kantamuksina ja hevoskuormina, eikä kukaan heitä estänyt

421
Toinen praasniekkapäivä
 

Toisena praasniekkapäivänä olivat niiden kestitalojen perheet onnellisia, joissa oli molodoipareja vieraana.
 

Emäntä valmisti rakkaan tyttärensä ja vävynsä kunniaksi keitinpiiraisia ja kestitti heitä parhain, erikoisesti valituin juhlaherkuin.
 

Maamo ohjasi mutsoi-tyttärensä kamariin kahdenkeskisiin neuvojaisiin. Maa-mon ja tyttären välit muuttuivat tässä tilaisuudessa kahden aikuisen ja toisiaan sydämellisesti ymmärtävän naisen luottamuksen kyllästämäksi. Maamolla oli omaan elämäänsä perustuvia elämänkokemuksia, joita tytär ei vielä tiennyt, ja nyt hän avautui maamona maamoksi tulevalle tyttärelleen. Tytär eli elämänsä herkintä ajankohtaa odottavana naisena, ja hän osasi ne ymmärtää ja käsittää oikealla tavalla. Tytär oli monasti tuntenut itsensä itsetietoiseksi ja elämänviisaaksi, mutta nyt hänelle selvisi, miten vähän hänellä oli perustaa oletetulle itsetietoisuudelleen. Maamon rajattomat tiedot ällistyttivät tytärtä, ja hän tunsi itsensä pieneksi tyttöseksi jota maamo opetti ensimmäisiä elämänaskeleita astumaan. Maamon tyhjentävien neuvojen jälkeen tytär heittäytyi valtoimenaan maamonsa avoimiin syliin ja kyyneleet silmissään kiitti maamoa näistä kultaisista neuvoista. On-onnellisina ja tyytyväisinä maamo ja tytär päättivät neuvojaiset.
 

Isäntä seurusteli vävynsä kanssa ja tarjosi hänelle ja otti itsekin juhlistavan pika-rillisen juhlajuomiaan. Kahden keskusteleminen saattoi apen ja vävyn keskeiset suhteet läheiseksi ja luottamuksellisiksi. He tunsivat välittömin tuntein, ilman selittäviä sanoja, läheiset sukulaisuussuhteensa, ja heidän välilleen muodostui koko elämänaikainen ystävyys.
 

Antoisan seurustelun jälkeen vieraille tarjottiin päiväkahvia, ja perhe joi yhdessä vieraittensa kanssa kahvia.
 

Molodoipari kiitti maamoa ja taattoa syleillen kaikista neuvoista ja opastuksista ja valmistautui poislähtöön. Rakkaita vieraita saatettiin rekeen asti ja syleillen ja poskelle suudelleen heitä hyvästeltiin ja hyvän matkalykyn toivotuksin peitel-tiin lämpimän vällyn sisään.
 

Aisakellon helinä lakkasi kuulumasta, ja se palautti kylään arkipäivän.
 

Tunnemme sreitjenjän viettämisen suuren pyhän aikana, ja talvivalassin viettäminen suuren pyhän aikana oli samanlainen, joten sen selostaminen olisi samojen asioiden kertaamista.