Aluksi klo 18 oli ehtoopalvelus seurakuntalaisille ja vierailijoille. Palveluksen toimitti isä Slava Skopets, kanttorina isä Petri Hakonen, laulajina Aleksandra Skopets ja Timo Tepponen.

Kuvassa isä Slava esittelee kirkkoa vierailijoille. www.ort.fi/espoo/

Kirkon on suunnitellut Suomessa asuva ranskalainen ortodoksipappi-arkkitehti isä Paul Hesse 1998. Kirkko on ensimmäinen ortodoksinen pyhättö, jonka suunnittelussa on alusta asti otettu huomioon bysanttilaisen ikonitaiteen mukaiset seinämaalaukset.
Seinä- ja kattomaalaukset on tehnyt Alexander Wikström. http://www.ejulkaisu.fi/ejulkaisu.pl?customer=esse&date=011220&document=00010375
Isä Robertin oppilas Ulla Vaajakallio on tehnyt ikonit. Hänen piirtämä kuva on myös Laatokan Mantsi-kirjassa, nuottakunnat ajelehtivalla jäälautalla.

Tutkijapiiriläisille tarjottiin teetä ja kahvia erittäin runsaiden lisukkeiden kanssa. Edes kotona ei uskalla leikata  niin paksuja kakkupaloja!
Zakusi, zakusi! 

Kokouksen jälkeen esitelmän piti Helsingin ja Joensuun yliopistojen dosentti Jyrki Paaskoski. Aiheena oli sukututkimusaineistot venäläisissä arkistoissa ja katsaus tämänhetkiseen tilanteeseen.

Jyrki kertoi mitä aineistoja Venäjällä on ja mitä on tähän mennessä tehty niiden saamiseksi Suomeen sukututkijoiden käyttöön.

Loppupäätelmä: Aineistojen saanti Venäjältä on koko ajan vain vaikeutunut. Yhden ruudun kopiointi (=yksi kirjan aukeama) maksaisi yhden euron. Silloinkin kopioita saisi olla vain yksi kappale Kansallisarkistossa. Rahaa pitäisi olla kymmeniä tuhansia euroja. Mutta miten meneteltäisiin jos rahaa löytyisikin?

Kokouksen jälkeen Aulis Oljakka esitteli laatimansa "Salmin Ylä-Uuksu ja Ologan sugu" -kirjan sekä sen vaatimat monet työvaiheet.

Kirjaan on koottu kylän vanhojen sukujen historiaa 1800-luvun alusta alkaen. Mittavan arkistotutkimuksen lisäksi tekijä on haastatellut noin sataa henkilöä, joutunut kulkemaan 12.000 km, lähettänyt 1000 kirjettä ja puhunut puhelimessa 150 tuntia. Esitys herätti vilkkaan keskustelun ja kokemusten vaihdon.  (KARJALA 17.11.2005)

    Tverin Karjala ja Tverin karjalaisten historia sekä nykypäivä olivat esillä Ortodoksisukujen Tutkijapiirin vuosikokouksen yhteydessä pidetyssä esitelmätilaisuudessa Helsingissä Tieteiden talossa lauantaina 24.4. Parisataa kilometriä Moskovan pohjoispuolella sijaitsevalla Tverin alueella useita vuosia työskennellyt tutkija, maisteri Matti Jeskanen mainitsi, että 1600- luvulla pääasiassa Pohjois-Karjalasta sinne muuttaneiden karjalaisten jalkeläisiä laskettiin olleen1933 noin 169 000. Vuonna 1989 oli tilastoitu luku noin 23 000. Nyt, kun kansallisuutta ei tarvitse enää piilotella, saattaa todellinen karjalaisten määrä olla sadantuhannen paikkeilla.
     Tverin Karjalassa, jonne karjalaisia pakeni ruotsalaisten uskonnollista pakkokäännytystä ja kovaa verotusta, on Karjalan kieli säilynyt vuosisatoja ja sitä yritetään elvyttää. Alueen karjajaisten oman arvon tunteminen on kohentunut ja "me nousemme"-henkeä esiintyy. Tverin karjalaisten kulttuuriautonomian puitteissa on  mahdollista tehdä esityksiä oblastin parlamentille, ja jotain saadaan toteutetuksikin.
     Vuosikokouksessa, jossa käsiteltiin edellisen vuoden viralliset asiat, johti puhetta Sulo Maanonen. Tutkijapiirin puheenjohtaja Johannes Sidoroff informoi kokousväkeä tämän vuoden toiminnasta, johon sisältyy mm. tutustumiskäyntejä sukututkimuksen kannalta kiintoisiin kohteisiin. Esillä oli myös Vaskelan sukuseuran hanke muistomerkin pystyttämiseksi vuonna 2005 Metsäpirtin Vaskelan kalevalaisten runonlaulajien muiston vaalimiseksi Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Waski-sukuun kuuluneita runonlaulajia tunnetaan 36.

Aulis Blinnikka, Helsinki.
Kirjoitus oli Nuori Karjala lehdessä 5/2004 otsikolla Tverin karjalaisten oman arvon tunteminen kohoamassa.