Miinalan kylän elostu

        ◄◄Sivuston alkuun
            ◄Miinalan sivulle

Lähel Miinalan sildua oli oigiel puolel suuri da tšoma Haasia eli Hosainovin taloi. Pihas oli pienembii rakennuksii. Niis oldih Vellekset Hosainovin puodi da piäkontturi da myöhembin Salmin osuuskauppu. Lähistöl oli kylän tšasounu da kaksi kansaškolua.

Kylä jatkui pitkin jogivarttu kolme virstua. Miinal oli Salmin suurin kylä, sie oli joven mollembil puolil rivis da lisiä loitombannu peldoloin keskel yli kaksisadua taloidu. Kylän keskel virduavua jogien sanottih ielipäi Änäjoveksi sid myöhembä se ristittih Miinalan joveksi. Joven varrel oli muidugi kylii Räimälä da Verbuselgy. Miinalan kylä oli alajuoksul da osittain Luadogan rannal. Kylän keskus oli alajuoksul tarkembin sanottunnu joven ylitše menevän sillan kohtal. Sildu oli keskel levei da sen reunoil oldih lautšat. Varsingin pruasniekku aigannu sillal plätšittih.

Kylän tšanounas piettih pruasmiekkuaigannu jumalanpalvelus da staroošan toimittamii pomilkuloi. Miinalas oli ala- da yläkansuškola, kolme puodii da Hosainovan kaksi kontturii piäkontturin lišäkse. Velleksien šahalaitos paloi jo ennen voinuvuottu da se lopetti toimindan. Se oli paha tagaišku. Šaha oli olluh suurimbii ruavonandajii Salmis. Tihieh eletyn kylän viljelysmuat, suuri nägöala Ludokal da Lungulanlahtel da kylän keskel virduavu jogi andoivat tšoman da vesselän tundien. Muanviljelyn lišäkse oli äijy metšy- da uittoruadoloi da šahateollisuuttu. Kyläs oli vie nahku- da kirpitšytehtas da pienii yksityisyrityksii. (Rovion villusobieloin kudomakoneh).

Salmis oli äijy metšästäjii da riistua, kondieloi, susii, hirvii, kettuloi da muidu elävii. Herralan vellekset oldih kuuluizat kondieloin kuadajat. Heijän täh puhtas kondiekoirurodu on säilynnyh nygypäivissah.

Miinalankyläläsil oli suuret heinymuat Alhon nurmil Manššilan da Karkun kylien välis lähel Veñan rajua. Talollisil oli sadoi hehtuaroi yhtehisty metšiä. Sie piettih kesäl kylän lehmii. Paimoinnu oldih boikoit mušikat. Heil oli tuohikaššali selläs evähien ker da suuri tuohitorvi matkas. Koiru oli heil abunnu. Paimoi suattoi jouduo vuarah pedoloin täh. Sit talvi-ildoinnu häi taratteli näidy jännittävii tapahtumii.

Hengisesti Miinal oli virei kylä. Opindokerho toimi tihieh. Školat järjestettih hiihtokišoi. Joulu-, äidienpäivy- da muidu brieguloi. Varsingi muamot tuldih mielelläh lapsien brieguloih. Tuatot oldih ruavos ñedälikausii pitkien maktoin piäs. Hyö ei piässeet muga puaksuh brieguloih. Nuoril oli omii ildatšuloi da vaimovägi meni päivytših tuttavan tahi sugulasen luo. Emändy tarjoi gostjal hapainkeitinpiirualoi. Ne häi pyörähytti tarinoimisen da kuulumisien vaihton yhteyves. Ildutarinoijen aigannu tarjol oli tšuajuu da karjalanpiirualoi tahi voileibiä da gringelii. Elos oli tasapainostu, ilot dai surut oldih yhtehiset.

Miinalan omat pruasniekat oldih 15. elokuudu Emänpäivy da laskiasen aigoih Pyhälasku. Kaksi ñedälii aijombannu haettih rodñutytöt auttamah pruasniekan valmistuksih. Tyttölöi nimitettih advoiksi. Tytöt tuldih mielelläh kyläh. Sie järjestettih bešodoi melgei joga ildu. Tälleh tytöt tutustuttih toisih nuorih. Loitombannu elävät sugulaset tuldih gostih jo pruasñiekan uattonnu. Silloin oli vie puastopäivy, gostitus oli prostoimbua.

Emänpäivänny noustih aijjoi. Puasto oli piättynnyh, huodeskoufitarjoilu oli juhlavu. Juhluliput veittih lipputangoih da hevot valjastettih kirikkömatkua varten. Jumalanpalvelus Tuleman ortodoksises piäkirikös kesti mondu tšuassuu.  Sen jälgeh rahvas lähti gostitustaloloih briegumurginal. Syömisty oli varattu kymmeñil gostil. Oli sylttyy, studenii da monenlaisii piirualoi, pätšis hauvutettuu karjalanpaistii da koditegostu leibiä da voidu. Juodavannu oli vuassua, kokkelipiimiä da ruahtomaiduo. Jälgisyömisenny oli kagru-, kiezu- tahi marjukiisselii.

Jarmankkupaikku oli Miinalan joven sillal. Puodin edustan augiel, lähipeldoloil, jovan reunoil dorogoil da Kiviniemen dorogan varrel oli hyvis ajoin tulluh torgoiniekkoi, sirkusvägie da muakunnan kuuluisii soittajii. Jarmankusobih  šuorivunnuot neidit da brihat tuldih ominnu porukoineh. Sillan keskel oli besodupaikku. Besodat aloitettih katrillil, sid vuoroh tuldih kipakammat sävelet. Soittojat da pläššijät vaihtui tšuassuloin kulujes. Emändät da isändät oldih paikal omis porukois. Sirkusrahvas pärrytti rumbuloi da kehui omii igruloi. Helppoheikeiksi sanotut torgoiniekat kehuttih myydävii tavaroi.

Illan hämärdyttyy išändyvägi da gostjat lähtiettih gostitustaloloih juomah tšuajuu libo koufii da pagisemah. Tämän jälgeh syödih ildane. Brihat tuldih hagemah neidit besodah tanssimah joven sillal.

Emänpäivän toine päivy algoi koufii juomal. Sit goštat käydih tabuamas toisii sugulasii, dovariššoi da tuttavii. Brihat tuldih tabuamah neidisii. Piäkirkos oli tuastei jumalanpalvelus. Pappi lugi lounuallisil menevien muistikirjat da siunai pomiloimisevähät. Kirikköristikansu siirdyi kalmistoh sugulasien hauvoil. Pokonniekat siunattih hauvan levos maguavinnu. Pappien lähtiettyö iäres hauvan piäl levitettih kirjotut käspaikat da kristikansu kutšui pokonniekkoigi syömäh. Syömisen jälgeh jiänehet evähät annettih portil vuottavil köyhil.

Brihat tuldih hagemah neidosii toisen päivän jarmankkah. Torgoiniekat, sirkusvägi da peliteltat oldih endisis kohtis. Lystinpiduo kesti lounasaigassah. Sen lälgeh gostjat ruvettih lähtemäh kodimatkal.

Maidopyhälaskupäivänny Miinalan joven jiäl oli talven suurin heboajelujarmankku. Pidäjän kai pyhäkeskes ventšal mennyöt parit otettih osua jarmankan paremmuuskišoih. Tunnelmua nostettih jo alusñedälil sit jiähdytettih šuruandumägi da ruattih vai välttämättömät ruavot. Dorogal kuului päivittäin aišukelloloin heliniä da šuruandumäis "pitkiä pelvastu" huuvvot. Bessodat oli mistahto talos jongoi alusñedälin tiistainnu. Nuordu vägie oli tungoksessah. Maidopyhälaskun uattonnu käydih kylys da vuotettih gostii libo lähtiettih itše kyläh. Ildupäivän hämäräs nuoret lähtiettih jiäl ielepäi ajelemah da makas oldih tošo muakunnan molodoiparit. Gostitustalolois oli juhlavu tšuajutarjoilu. Maidopyhälaskuhuondeksennu tarjottih koufii da leivoksii. Kirikön menot oldih Tulemal, jarmankkupaikku Miinalanjoven jiäl sillan da Koveron taloloin välis. Ajelupaikku oli yläjuoksun suunnas Pebrun kylässah, alajuoksun suunnas joven suuh da iellehpäi Lungulanlahten jiäl sah.

Torgoiniekat pandih kojuset jiäl rannan lähel. Avajasii katšomah tulluh ravas mendih jovenrannan taloloin pihoil. Molodoiparit tuldih Miinalan sillan luo da ajettih hebojonos yläjuoksun suundah da kiännyttih sid kohti Lungulanlahtie. Jarmankan keskus täyttyi hebolois da ajopeleis. Emändätki tuldih katšomah. Pariloin arvioimine kesti tšuassutolkul. Yliairueen ilmoitettuu tuloksen ilmoil kaigui taputusten da huudoloin vyöry.

Päivypläšennöis oldih matkas kaikenigäset yskylapsista buaboloih da djiedoloih sah. Viinua ei julgisesti juodu. Humalñiekkoi paheksuttih, heidygi oli mutta hyö ei ilonpiduo häiritty. Hyö pysyteldih jossain sivumbal.

Jarmankku loppui ilduhämäräs. Gostitustalolois oli vie ildumurgin. Sit vanhembi vägi lähti kodimatkal da nuoret bessodah. Gostat lähtiettih kyläs hillakkasin ilman erityisii menoloi. Ildubesodois voi käyvä mugagi što briha otti mieleisen tytön kodih vuottamah argie da ventšal käymisty. Tämmösty ventšal menuo kutšuttih hypyl menemisekse.

Miinalan kaksitostu kylänosua oldih Alahisto, Ylähistä, Suonkylä, Pebru, Miinalankujo,  Šaharandu, Perämoinkujo, Korvenkykä, Kuurannenä, Lundine da suurjaon yhteydes kyläh liitetyt Kädziägin da Virguselgy. Miinalan kyläs eli v. 1939  1.106 hengie eli 8% Salmin pidäjän koko rahvahas 14.500 hengestä.