SANTERI ( ALEKSANDER) MIHKIJEFF (MIIHKINEN)
 s.21.8.1893- +2.12.1971 

Vallankumouksen lähestyessä Santeri oli Keisarin palatsissa vartiotehtävissä. Rähinöitten alettua koko palatsi meinattiin räjäyttää kaasulla, mutta se ei onnistunut. Kun bolshevikit hyökkäsivät palatsiin oli Santeri yläkerroksissa ja makasi lattialla luotisateen ulottumattomissa.  Sekasortoa hyväkseen käyttäen hän meni Pietarin Suomen asemalle ja pääsi junaan, jolla tuli Suomeen. Myöhemmin paluu ei olisi onnistunut.

Sodan ja vallankumouksen varjossa Mihkijeffin (Miihkinen) perhe joutui Salmiin. Santerin isoäiti, joka piti perheen taloutta, oli tehnyt rahakätköjä. Niitä oli useita, jotka Santeri tiesi. Rajan sulkeuduttua Santeri palasi hakemaan rahoja. Suomen puoleiset rajavartijat antoivat hänen mennä, mutta Venäjän puoleisen vartijan kanssa oli neuvoteltava. Tälle Santeri lupasi palkaksi yhden 10 ruplan kultarahan palatessaan. Rahakätköjä oli silloin löydettävissä enää yksi halkoliiterin luona lastujen alla, jossa oli 116 kappaletta 10:n ruplan kultarahoja. Ne Santeri toi Suomeen.

Santeri teki suurimman kultakätkön itse rajan pintaan Mikkosen Antin  talon kohdalla kiviraunioon. Haki kultakätkön pois niinkin myöhään kuin v. 1930-1932. Kapteeni Nikula oli komppanian päällikkönä rajavartiokomppaniassa. Kapteeni Nikulan ollessa tietoinen kätköstä. Hän antoi luotetun miehen sotilaistaan mukaan Suomen puolelle. Santerin kaivaessa kivirauniota tuli mieleen, että joku on jo vienyt kullan kivirauniosta. Hän jatkoi kuitenkin kaivamista ja kultarahat löytyivät syvemmällä rauniossa. Kiviä oli lisätty viime vuosien aikana raunioon. Sitkeys palkittiin.

Hän kierteli kaikki Viipurin kultasepät ja kyseli hintoja, mutta lopulta sai parhaan tarjouksen Suomen Pankista, jota hän tosin arasteli  peläten takavarikkoa ja siihen olikin aihetta. Samoihin aikoihin oli Kannaksella tehty ryöstö, jossa ryöstäjät saivat saaliikseen suuren  määrän kultaruplia. Suomen Pankissa tutkittiin kultaruplien alkuperä  mm. Salmin pitäjän nimismieheltä ja vastaavilta. Siitä johtui puolen vuorokauden viivytys Suomen rahaksi vaihtamiseen.  Saamillaan rahoilla Santeri osti maatilan Salmin Manssilassa.  Hän myös auttoi sisartaan Veeraa saamillaan rahoilla.  Santerin isä Vasili Mihkijeff kuoli 1917 Pietarissa kauppamatkalla.  Hän oli kauppias/maanviljelijä, jolla oli varallisuutta mm. suuri suomenkielinen kirjasto. Venäläiset suhtautuivat epäilevästi moiseen intellektuelliin ja niinpä tehtiin kotietsintä, jossa kasakat viiltelivät riekaleiksi tapetitkin. Santeria pidettiin niinikään epäluotettavana, mikä ilmeni armeijan kortistosta.

Santeri  avioitui Salmissa vuonna 1918 Anna Jermakoffin kanssa, joka oli ollut Vitelessä kauppiaan tyttärenä. Annan äiti oli papin tytär. Anna oli käynyt Venäläisen keskikoulun ja ollut koulussa oikea matemaatikko.

Santeri oli Matja Miihkisen serkku ja hän vieraili tämän kotona Mikkelissä jossa varsinaisesti asui tytär Anja ja tyttären poika Pekka Salminen. Santeri vieraili heillä usein ja kertoi runsaasti juttuja. Täältä on oheisia tietoja saatu.

Ollessaan Venäjän armeijassa v. 1914-1917 Santeri haavoittui ja sai punataudin. Hoito oli silloin huonoa ja potilaat usein kuolivat. Santeri maksoi paremmasta hoidosta ja pelastui.

Joku Santerin lapsista vietti julkkishäät 1949. Suomen Kuvalehti teki häistä jutun. Tämä julkkis oli Pauli Miihkinen. Vihittiin Mirjami Saromaan kanssa Kuopiossa. Rajakarjalaiset häät v. 1949 kesällä Kuopiossa filmattiin kaikkine juhlamenoineen Väinölänniemellä jälkipolvia varten. Vihkiminen tapahtui Kuopion Ortodoksisessa kirkossa.

Aleksanteri Miihkinen toimi Salmin Manssilassa Salmin Osuuskaupan myymälän hoidon ohessa Venäjän kielen tulkkina Suomen Rajavartioston ja Venäjän viranomaisten välillä. Käänsi Venäjältä tulleet kirjeet Suomen kielelle. Kääntämistä joutui tekemään keskellä yötäkin.
Hän toimi myös metsäfirmojen asiamiehenä puunostoissa Manssilassa.
Saaden näin lisätienestiä. Toisen palkan myymälän hoitoon verrattuna.

Manssilassa oli myös kylän oma Osuusmeijeri. Meijeri ei kait oikein hyvin kannattanut. Kyläläiset pyysivät Aleksanteri Miihkistä hoitamaan meijerin asioita, jotta saataisiin se paremmin kannattavaksi.
Samalla tavalla hoidettuna kannattavuus ei olisi parantunut. Santeri pani ehdoksi meijerin hoitamiselle, että normaalin tuloksen lisäksi jokaisesta meijeriin tuodusta maitolitrasta jätetään tietty pennimäärä suoraan meijerin tulokseen.
Näin tehtiin ( se oli ehkä 1- penni litralta) ja meijeri saatiin hyvin toimivaksi ja kannattavaksi kylämeijeriksi.
Meijerillä oli oma kiinteistö ja tarvittava välineistö. Myöhemmin sotien jälkeen Manssilan Osuusmeijerin varat luovutettiin Salmi Säätiölle.

Tällaisena muistamme eräitä asiota ja myös kylätapahtumiakin.