Tämä sadan metrin pituinen kalliosaari sijaitsee Laatokan itärannalla Salmissa kilometrin etäisyydellä rajana olleen Vino-ojan suusta:   http://www.manssila.net/dokumentit/manssila_kartalla/4605_manssila.pdf 
Kuvan on piirtänyt Magne Hartman ja se on peräisin Laatokan Puolustuksen Perinnearkistosta. Piirros on nyt Jaakko Strömmerin tyttären hallussa.

Jaakko Strömmerin tytär Anna Heikinheimo:
   "Piirros on tehty komentaja Asser Korvenheimon alaisilleen lääkäreille, hammaslääkäreille ja proviisoreille järjestämällä virkistysketkellä Viteleestä Kallivoisten luodolle 20-21.5.1944. Retkelle on lähdetty Viteleestä komentajan, jota Heimoksi kutsuttiin, asunnolta lauantaina 20.5.1944 klo 12 ja "ajettu moottoriveneellä pohjoiseen päin kauniin ilman vallitessa vähän rajasta Suomen puolelle Kallivoisten luodolle, missä oli kalastusmaja ja torni ja pieni vilkkumajakka ja ent. sauna toimi puuliiterinä, olipa vielä erit hieno kenttäkäymäläkin". Paluumatkalle Viteleen on lähdetty sunnuntaina 21.5.klo 17. Retkellä on ollut mukana piirrokseen nimensä kirjoittaneiden viiden lisäksi myös muita, yhteensä pari veneellistä, osa Aunuksesta.
   Sota-aikana luodolla lienee oleskellut vain pieni tähystysryhmä eikä sinne silloin kuulemma ole ollut muilla pääsyä, paitsi tietysti komentajan mukana ja luvalla. Niinpä mukana olleet olivat kovasti komentajaansa tästä retkestä kiitelleet.
   Alkuperäinen lyijykynäpiirros (26 cm x 21 cm) oli isäni vuoteen vieressä tauluksi kehystettynä känen kuolemaansa asti ja hän mainitsi minulle kysymyksessä olleen "hupireissu".  Taulu on nyt minulla.
   terveisin Anna Heikinheimo, 22.3.2010"

IlmariMissi 2011:  Manssilan praasniekan aikana tehtiin ristisaatto Kallivoisten tsasounalle. Kun katsoo kuvia muista tsasounista, yleisin malli on juuri Kallivoisten kalamajan tyyppinen. Kalamajoissa ei yleensä ollut eteistä, piirroksessa näkyy savutorven lisäksi katon harjalla tötsä, joka on ollut todennäköisesti ristin tukipuu.

LM 25.6.2011: Tapasin Anna Heikinheimon Laatokan puolustajien matkalla kesäkuussa 2011. Hänen isänsä hammaslääkäri Jaakko Strömmer oli joutunut itse hankkimaan sota-aikana työssään tarvittavat välineet. Puudustusaineita ei ollut, jääkylmällä vedellä koitettiin saada leukaperät tunnottomiksi. Hän oli halunnut nimenomaan kenttätyöhän Karjalaan. Voi vain arvella miksi hän säilytti piirrosta vuoteensa vieressä kuolemaansa asti.

Samalla matkalla oli myös Annan serkku, jonka isä oli pappi. Pappi oli lähtenyt soitellen sotahan Suur-Suomi aatteen elähdyttämänä. Mutta vaimolleen lähettämien kirjeiden perusteella uho vähitellen laantui Uhtuan ja Pistojoen rintamilla.
Oli upea kokemus tavata tällaisia ihmisiä!

Kallivoisten matkan järjestäjä oli komentaja Asser Korvenheimo. Minun isäni Pekka Missi kertoi lukemattomia kertoja asepalveluksestaan Mökeriköllä. Hän oli Korvenheimon lähetti. Isäni asepalvelus oli sitä, että ajeli herrojen  kanssa moottoriveneellä pitkin Laatokaa ja ampuivat sorsia. Isäni sitten paistoi niitä luodoilla.