 |
Rajakonnun keskustasta on lyhin tie
Variskivelle kävelemällä suoraan lounaaseen niittyjen ja pusikoiden
halki 3 kilometriä.
Kuvan Fiatilla tulimme Rajakonnusta muutaman
kilometrin Aunukseen päin radan yli tähän paikkaan. Mikon ja traktorin kohdalta menee tie
Laatokan rantaan vasemmalle. |
 |
| Mikko kertoo Olaville että tuosta ei mennä
henkilöautolla, tuskin maasturillakaan pääsee. On syviä kuoppia ja
vesihautoja. (huom. Mikon paidassa on Samson-suvun vaakuna) |
 |
| Rantaan on parisataa metriä, sitten rantaa
myöten oikealle. |
 |
| Variskivi ei vielä näy, pitää mennä edessä
oleva niemen vesihautojen läpi. |
 |
| No nyt, nyt näkyy Variskivi pienenä pisteenä
seuraavan niemen kohdalla. |
 |
| Siinä se on! Siellä on myös matalampi saman
tyylinen kivi, jossa kuulemma myös on rajamerkkejä. |
 |
| Retkeläiset Leo ja Olavi. |
 |
| Olavi pääsi melkein omin voimin kiven päälle ja
kun vielä selvisi hengissä takaisinkin niin hän oli täyttänyt
täydellisesti LUNKULAN STARA -arvonimen vaatimukset. Anomus
arvonimen myöntämiseksi on jo lähetetty. |
 |
| Variskiven kuvioita (kuva OPetro) |
http://heninen.net/variskivi/suomeksi.htm |
http://heninen.net/variskivi/ivanov_f.htm |
 |
Variskivi oli jo Novgorodin aikana rajakivenä.
Viidenneksien raja meni Variskivestä suoraan Rajakonnun läpi
Missinkorpea kohti. Rajakontu kuului silloin Käkisalmen lääniin. Vasta
Stolbovan rajankäynnissä todettiin että Rajakontu oli siirtynyt Aunuksen
lääniin ja siksi se tuli kuulumaan Venäjälle.
Variskivi on
vasemmalla, sen takana oleva vesi tuli kuulumaan Ruotsille ja ranta
Venäjälle. Tästä eteenpäin raja oli rantaviivassa yli kaksi kilometriä
Vino-ojalle asti josta raja nousee maalle. Näin säilyi rajan kulku
myös kun Suomi itsenäistyi.
Keskellä näkyy kolmen kilometrin päässä
Kallivoisten kallioluoto. Siellä pitäisi olla vielä jäljellä vanha
tsasouna kalamajana. |