Koivusaaren historiaa
Nykyisen Koivusaaren paikalla oli vielä sotien jälkeen muutamia kallioluotoja ja kaksi pientä saarta. Länsiväylän kohdalla oleva mäennyppylä rantakallioineen oli Koivusaari ja eteläkärjessä vieläkin näkyvä männikkö ja suuri siirtokivilohkare muodostivat Leppäsaaren. Rouva Stockman omisti sotien jälkeen koko Koivusaaren ja Leppäsaaren ympäristöineen. Hän myi maantien eteläpuoleisen alueen kauppaneuvos Nikanderille niihin aikoihin jolloin silta Lauttasaareen valmistui. Ehtona oli, että kaunista saarta ei pilata puita kaatamalla eikä muullakaan tavalla. Toisin kuitenkin kävi. Koivusaarta ryhdyttiin täyttämään, tehtiin teitä ja varastoja sekä kaadettiin puita. Kaiken lisäksi omistaja teki sopimuksen kaupungin puhtaanapito-osaston kanssa, jonka seurauksena saaresta tuli yleinen kaatopaikka. Kymmenet autot kippasivat päivittäin talous- ja teurastamojätteitä, teollisuuden jätteitä ja kaikkea mahdollista Koivusaaren ja Leppäsaaren väliin mereen. Ennen Helsingin olympialaisia 1952 Saunaseura teki valituksen kaatopaikan aiheuttamista haitoista: alueelta levisi inhottava haju, jätteet syttyivät vähän väliä palamaan, rottalaumat levisivät ympäristöönkin ja kärpäsparvet peittivät saaren. Valitus johtikin tulokseen, kaatopaikka suljettiin mutta täyttämistä silti jatkettiin. Vasta 60-luvulla lopetettiin täyttäminen, reunoille ajettiin kiviä jotta jätteen eivät valuisi mereen. 70-luvun alussa kaupunki osti Koivusaaresta sen Länsiväylän eteläpuolisen osan. Syynä oli Hanasaaren kulttuurikeskuksen tie, joka piti tehdä Lauttasaaresta Koivusaaren läpi Hanasaareen. Tiepohjaa ei voitu enää pakkolunastaa, kaupungin oli pakko ostaa koko alue Stig Bergin perikunnalta 1,7 miljoonan markan hinnasta.Koivusaaren Pursiseura vastusti tien tekoa ja sitä ei tehty Koivusaaren kautta. Samoihin aikoihin oli käynnistetty länsimeton suunnittelu, mm. Koivusaaressa tehtiin maaperätutkimuksia metroa ajatellen. Oston jälkeen käynnistyivät monenlaiset suunnitelmat saaren tulevasta käytöstä. Suunniteltiin mm. hotellia, helikopterikenttää ja vesilentosatamaa. Lauttasaarelaisten ja koivusaarelaisten järjestöjen aktiivisen toiminnan asiosta tämänlaatuiset hankkeen saatiin estettyä. (Pääosan näistä tiedoista olen saanut 35 vuotta Koivusaaressa asuneelta Lauri Hedmanilta.) Otteita Lauttasaaren sos. dem. yhdistyksen LaSY:n pöytäkirjoista: 16.8.72 "Keskusteltiin Koivusaaren maanhankinnasta ja ko.saaren tulevasta käytöstä. Kaj Törnblom esitteli Koivusaaren maankäyttöä ja sen vesialuetta koskevista suunnitelmista alustuksen. Koivusaaren vesialueelle suunnitellusta lentosatamatoiminnasta virisi vilkas keskustelu. Päätettiin, että A-ryhmä valmistelee ko. asiaa ja johtokunta ryhtyy tarpeen vaatiessa yleiskokouksessa esitettyjen kannanottojen mukaisiin toimenpiteisiin. Seppo Lipponen esitti Hanasaaren tiehanketta koskevan alustuksen. Katsottiin, että Hanasaarentietä ei tule Koivusaaren kohdalla rakentaa siten, että tarpeettomasti pilataan Koivusaaren käyttömahdollisuuksia virkistysalueena ja tarpeettomasti puretaan alueella sijaitsevia asuinrakennuksia. A-ryhmälle ja johtokunnalle annettiin tehtäväksi ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin." 23.8.72 Lauttasaaren sos. dem. yhdistyksessä keskusteltiin Koivusaaren pursiseuran perustamisesta ja sen mahdollisesta liittämisestäTUL:ään. (Seuraavana iltana 24.8.1972 kokoonnuttiin perustamaan pursiseura Koivusaareen.) 18.9.72 "Seppo Lipponen luki Koivusaaren asemakaavoitusta koskevan kirjelmän, jossa edellytettiin Koivusaaren asemakaavoitusta virkistysalueeksi siten, että alueella olevat asuntorakennukset säilytetään. Kirjelmä päätettiin toimittaa kaupunginvaltuutetuille." 2.9.72 "LaSY toimitti kirjelmän yhdessä KoPun ja Koivusaaren asukasyhdistyksen kanssa kaupunginvaltuutetuille." 1972-73 1975
Alkuvuosien toimintaa Seppo Lipponen, joka perusti seuramme, oli näihin aikoihin LaSY:n sihteeri. Seuraavat LaSY:n jäsenet osallistuivat KoPun toimintaan alkuvuosina: Esko Cantell, Frans Sillanpää, Hannes Jumppanen, Raija Mattila, Tarja Hirvonen, Henrik Wulff, Tom Grönberg, Timo Malmipohja ja Tuulikki Tukiainen-Pankakoski. Kun kaupunginvaltuustossa päätettiin Koivusaaren nykyisestä asemakaavasta, vasemmisto ja ruotsalaiset kannattivat, mutta kokoomuus vastusti. Tämä johtui siitä, että Vaskilahden venekerho ei informoinut kokoomusvaltuutettuja niinkuin oli sovittu. He olivat mukamas puolueettomia. Hanasaaren tietä vastustimme sen takia, että perustajajäsenen, Koivusaaressa asuvan Jussi Osman asunto olisi purettu tien alta. Minä kirjoitin Jussi Osman nimissä liikuttavan tarinan Hesariin, kirjoitin Salme Katajavuorta vastaan puolustaen Koivusaaren ikihonkia. Myös Origo osallistui kirjoitteluun. Tietä ei ole vieläkään rakennettu. Alkuvuosina veneemme olivat Koivusaaren länsipuolella. Siellä oli pieni laituri ja muutamia poijuja valmiina. Kerran syysmyrskyssä osa veneistämme ajautui rantakiviin, mm. Monya vaurioitui. Pelastustöissä oli kolme poliisivenettä, joista yksi ajautui rantaan ja yksi poliisi putosi mereen. Seuran perustamisen, jäsenten keräämisen ja satamatoiminnan tarkoituksena oli saada poliittista voimaa. Seuraavana askeleena oli saada maa-alue vuokrattua. Muistelen, että meillä oli vuokrattuna tai ainakin lupa käyttää Koivusaaren länsipuolta alkuvuosina. Pian saimmekin vuokrattua alueen nykyiseltä paikalta. Uskon, että alkuvuosien toimintamme vaikutti kenties ratkaisevasti Koivusaaren nykyiseen kaavoitukseen. Alusta asti oli periaatteenamme, että teemme mahdollisimman paljon talkootyötä. Koska Jussi Osma asui Koivusaaressa, hän pystyi tekemään paljon seuramme hyväksi. Yhdellä konjakkipullolla hän sai kerrankin kuorma-autoilijan tuomaan telakka-alueellemme 70 autokuormaa täytemaata nykyisen lipputangon kohdalle. Toinen periaatteemme työväenaatteen soveltamisessa oli, että tulemme keskittymään purjeveneisiin luonnonsuojelun takia. Alkuvuosien unelmamme ovatkin toteutuneen hienosti. Seuramme on toiminut menestyksellisesti jo 35 vuotta! 10.6.2007 |